Itsensä johtamisen työkaluja

Ennen kuin voit johtaa muita sinun on osattava johtaa itseäsi. Olen halunnut tulla paremmaksi itseni johtamisessa ja olen siksi tutustunut aiheeseen varsin paljon. Esittelen lyhyesti pari työkalua, joita olen hyödyntänyt itse, ja joista on ollut apua myös monelle valmennettavalle.

Sinisen meren strategian nelikenttä on peräisin Kimin ja Mauborgnen (2005, 2015) jo klassikoksi muodostuneesta kirjasta. Kirja tarjoaa hyvän kattauksen työkaluja oman yrityksen nykyisen liiketoiminnan analysointiin ja kilpailijoista erottautumiseen. Osa kirjan työkaluista soveltuu hyvin myös itsensä johtamisen kehittämiseen.

Tässä esitellään sinisen meren strategian nelikenttä (Kuva 1). Kun se täytetään rehellisesti ja jaetaan lähtötilanne avoimesti valmennettavien kesken, saadaan kokonaiskuva olemassa olevista muutostarpeista.

Kuva 1. Minun vuoden 2017 tavoitteeni näyttää tältä.

Tämä on minun viimeisen parin vuoden sisällä tekemistäni versioista kuudes. En ollut aiempiin tyytyväinen, mutta tämä alkaa olla aito ja rehellinen. En ole ottanut tarkasteluun mukaan perhettä, sillä näiden muutosten tuloksena aika perheen kanssa lisääntyy ja parempi läsnäolo vapaa-ajalla paranee. Parempi läsnäolo ja energia lisäävät laatua myös työhön.

Aputyökaluna voi käyttää kuvan 2 mallia, jonka avulla tehdään näkyväksi olemassa olevien tehtävien tärkeysjärjestys. Samalla löytyy helposti alku, josta muutostyö itsensä johtamisessa voidaan aloittaa.

Kuva 2. Tärkeiden ja ei tärkeiden tehtävien seulonta

Kun työntekijä ja esimies (tai kollegat keskenään) täyttävät kumpikin nämä ja vertailevat näkemyksiä, niin on luotu hyvä pohja työtehtävässä kehittymiselle. Tällaiset työkalut toimivat silloin, kun työpaikan kulttuuriin kuuluu avoimuus sekä luottamus. Näin ei jokaisessa työpaikassa valitettavasti ole. Tarvitaan valmennusta sekä esimiehille että johdettaville.

Onko itsensä johtaminen sinulle tärkeä asia? Tarvitsetko siinä kehittymiseen valmennusta?

Valmentures – valmennuksissa etsitään ja löydetään uusia asioita – pieniä ja suuria. Samalla syntyy parempaa johtajuutta. Sinä asetat tavoitteita ja me autamme matkalla.

Lähde matkaan kanssamme.

Pasi Juvonen

Lumihiekkaa

Pasi - päävalmentaja

Kevättalvinen pakkaspäivä ja ulkoiluhetki pienten lasten kanssa viime talvena saivat ajattelemaan millaisen elämän olen onnistunut itselle rakentamaan. Useita kysymyksiä hiipi mieleeni. Olenko onnistunut? Mitä onnistuminen minulle on? Ovatko perhe, työ ja vapaa-aika tasapainossa? Olenko onnellinen siihen mitä on? Mitä jos tilanteeni yllättäen muuttuisi? Haluanko olla tällaisessa tilanteessa 10 vuoden kuluttua?

Olen aina ollut vahvasti työorientoitunut ihminen ja siksi ensimmäisenä mieli nosti työhön liittyviä asioita, seassa joitakin onnistumisen kokemuksia. Kun jatkoin pohdintaa, huomasin että aika monet vahvat kokemukset liittyivät työhöni. Alkoi vahvasti tuntua siltä, että en ollut aiemmin halunnut tai kyennyt antamaan perheelle ja jouten ololle riittävästi aikaa. Ilmeisesti minulla oli tarve saavuttaa ammatillisesti jotain.

Jonkin aikaa matalissa mietteissä vellottuani päätin, että tälle asialle tehdään jotain alkaen heti. Arvelin muutoksen tekemisen vievän aikaa ja olevan vaikeaa, mutta silti se oli – ja on edelleen – huomattavasti vaikeampaa kuin osasin kuvitella. Vuosi 2016 meni kaikenlaisesta ”sälä ja roipe” – kategoriaan luokittelemistani työtehtävistä luopumiseen. Hyödynsin sinisen meren strategian luomisen työkaluja itseeni ja selkeytin tavoitteitani. Lisäksi otin käyttöön Lean – johtamismenetelmiin kuuluvan Kanban – taulun sähköisenä toteuttavan Trello -ohjelman.

Trellon avulla tein näkyväksi mitä työtehtäviä minulla oli, miten ne etenivät ja milloin niiden eteneminen pysähtyi odottamaan tietoa joltain muulta henkilöltä. Samalla opin siirtämään kaikki vähemmän tärkeiksi kokemani tehtävät ideoihin, eli tilaan jossa niihin voi palata kun on sopiva aika. Näin varmistin, että tärkeät tehtävät etenivät. Tämän työkalun avulla oman työni virtaus parani ja huomasin saaneeni tehtyä kaikki tärkeäksi kokemani työtehtävät jo ennen edellistä lomaa. Olin pitkästä aikaa oikeasti lomalla.

Pienempien asioiden pois siivoamisen jälkeen oli jäljellä vielä yksi suurempi päätös. Oli pakko valita kolmesta kiinnostavasta tehtäväkokonaisuudesta kaksi. Tällä valinnalla varmistin sen, ettei kalenteri täyty uudelleen työtehtävistä sen jälkeen, kun olin varmistanut itselleni aikaa tehdä hyvin sen mitä haluan tehdä. Päätös syntyi helmikuussa ja nyt elän edelleen päätökseen sopeutumisen aikaa.  Vielä aika ajoin tuntuu pahalta ja hyvältä yhtä aikaa. Tunnen käyväni vajaakierroksilla ja laiskottelevani, koska en anna koko ajan anna kaikkeani.

Toisesta näkökulmasta tarkasteltuna tämän tuskailun seurauksena olen jo muutama kuukausi sitten alkanut huomata olevani kotona paremmin läsnä kuin aiemmin. Nukun enemmän kuin aiemmin ja tarve päästä saunaan itsekseen tai ”eversti Sandelssin” kanssa rauhoittumaan on vähentynyt. Ymmärrys muutoksen keinoista ja siihen tarvittavasta sinnikkyydestä on samalla lisääntynyt. Syntyy kokemusta.

Lumihiekka on keskimmäisen tyttäreni 4 – vuotiaana minulle opettama käsite. Lumihiekka on sekoitus hiekkaa ja pakkaspäivänä sen seassa kiilteleviä lumi- ja jääkiteitä. Kun olosuhteet muuttuvat, niin lumi ja jää sulavat – hiekka jää jäljelle. Haluan elämääni enemmän hiekkaa ja siksi olen luopunut joistakin työelämäni kauniisti kimaltavista lumi- ja jääkiteistä. Hankin hyvää hiekkaa niiden tilalle.

Tässä mainittuja keinoja ja työkaluja valmennan myös muille Valmenturesin päävalmentajana.

Pasi Juvonen

Asenne ratkaisee

Istun viikoittain auton ratissa toistakymmentä tuntia. Yli puolet tuosta ajasta kuluu radion aamuohjelmien tai musiikin kuunteluun, sillä ennen aamuseitsemää ei kannata soitella kenellekään ja yleensä vain ystävät tai lähimmät työkaverit soittavat minulle päin tuohon aikaan. Paluumatkalla hoidan usein puhelimitse työasioita. Käyn myös usein mielessäni läpi, mitä meneillään oleva työpäivä tai työtehtävä on opettanut minulle. Samalla rakennan asennetta tuleviin tehtäviin.

Ajan pitkää työmatkaa yhdeksättä vuotta ja vuoden kiertoa tulee seurattua tuulilasin läpi aika tarkasti. Loppusyksyisin eletään aina luopumisen aikaa. Ensin on luovuttava lämmöstä ja valosta sitten kuivista ja pitävistä teistä. Näillä asetuksilla mennään aina helmikuun puolivälin tienoille, kunnes iltapäiväiset auringonpilkahdukset iskevät kehoon kuin adrenaliinipiikki. Maaliskuusta syyskuulle liikkuminen tapahtuu enemmän valoisassa kuin pimeässä. Joka kevät on hieno tunne kun ensimmäistä kertaa ehtii valoisassa kotipihaan saakka.

Moni kollega ja valmennettava on kysynyt, eikö tuo jatkuva ajaminen ole tylsää ja kuormittavaa? Niin varmaan on, jos sen antaa sen vaikuttaa omaan ajatteluun ja antaa sen muodostua hankaluudeksi. Kyseessä on kuitenkin oma valintani, joten mielestäni energiaa ei kannata käyttää tilanteen voivotteluun. Asenne ratkaisee.

Mitä asenne sinulle tarkoittaa? Milloin sinä olet viimeksi tarkastellut omaa asennettasi? Onko se sinulle rajoittava tekijä vai mahdollisuus? Onko tarpeen muuttaa tilannetta? Mikäli on, niin Valmentures voi auttaa.

Pasi Juvonen