”Kiitos ei oo kirosana”

(Kuva: Elina Kellman)

Kesälomakauden alkaessa tartun meille pidättyväisille suomalaisille ehkä vaikeasti luonnistuvaan taitoon – kiittämiseen. Hyvin tuttu on tuo tunne, että kesäloman lähestyessä työn vauhti ja kiire vain lisääntyvät. Venytään äärisuorituksiin ja yritetään tehdä parhaamme, jotta voisimme ansaitusti jäädä lomille ja hengähtää. Työntekijöillä, mutta myös esimiehinä toimivilla tilanne on aivan sama.

Esimies ei ehdi ajatella tai tule ajatelleeksi, kuinka paljon merkitsee tuo yksi pieni sana ”kiitos” sillä hetkellä, kun olet paiskinut töitä yhteisten tulosten eteen koko pitkän talven. Kiitos vapauttaa, se tuo helpotuksen, sillä yhdellä pienellä sanalla voi antaa palautteen, joka kertoo, että juuri sinun työpanostasi on tarvittu ja että olet merkityksellinen tälle työyhteisölle.

Tämän päivän johtajat ja alaiset saattavat työskennellä hajallaan ja kaukana toisistaan. Kun emme säännöllisesti tapaa ja olemme yhteydessä vain muodollisin välinein, Skype-agendan, puhelimen taikka sähköpostin kautta, emme kohtaa ohimennen tai näe pomon kehonkieltä. Tällaisessa tilanteessa on erityisen tärkeää, että kiittäminen on tietoisesti osa muutoin aikataulutettua kanssakäymistä.

Parhaissa työpaikoissa kiitoksen jakaminen on tietoista ja se pyritään maksimoimaan. Noissa työpaikoissa etsitään yhdessä tilaisuuksia kiittää ja kiitosta jaetaan suurimmalle osalle henkilöstöä. Perustellusti tapahtuva kiittäminen vahvistaa yrityksessä toivottua toimintaa ja on hyvin kustannustehokas keino kannustaa sekä vahvistaa yhteisiä pelisääntöjä. Oikeudenmukaisuuteen perustuva kiittäminen kantaa hedelmää ja vahvistaa työntekijän motivaatiota. Pomon on tärkeää oikeasti kohdentaa kiitoksensa ja oltava aidosti läsnä kiitoksessa. Persoonaton tusinalahja tuskin yksistään lämmittää yhtä paljon, kuin henkilökohtaisesti ja ehkä samalla myös julkisesti annettu tunnustus hyvästä työsuorituksesta tai tavoitteen saavuttamisesta. Kiitosten saaja osaa tunnistaa kyllä aidon kiitoksen!

Kun esimiehet rohkaisevat kiitosten antamiseen, on alaisten helppo myös antaa kollegoilleen kiitosta ja kohottaa näin työpaikan yhteishenkeä. Paras arvo kiittämisessä nähdään jo siinä, että kiitoksen saaja näkee itsensä ja tekemisensä arvokkaana. ”Kiitos” – opetellaan tuo pieni sana, sillä tiedämme kaikki, että se kaikuu korvissa kauan.

Anu Kurvinen