Minäkö Hitler?

Tästä on jo joitakin vuosia aikaa. Otettiin uusia taloushallinnon järjestelmiä käyttöön työpaikalla. Ulkopuolinen kouluttaja oli paikalla perehdyttämässä meitä järjestelmän syövereihin. Työntekijöillä piti mielestäni olla selvä kuva omista toimenkuvistaan, työtehtävistä ja järjestelmän käytöstä. Iltapäivällä yksi perehdytettävä alainen kysyi, milloin hän saa tietyn työtehtävän hoitoonsa. Vastasin siihen hänelle, että asiahan on jo keskusteltu ja se tehtävä ei tule hänen vastuulleen. Jatkettiin koulutusta, mutta tämä alaiseni oli kerennyt käydä päivittämässä Facebookiinsa, että pomoni on Hitler.

Ei ennätetty lopettaa koulutusta siltä päivältä, kun yrityksen hallituksen puheenjohtaja soittaa ja kysyy, mitä helvettiä siellä on tekeillä. Minä olen hoo-moilasena asiasta ja sanon, että meillä on tämä koulutus tässä kesken, ei tässä kummempaa. Sain selonteon tilanteesta saman tien. Vaikka Facebook oli silloin vielä aika tuore kommunikointiväline, tieto kulki jo nopeasti eteenpäin. Sain kuulla kommentista siis kesken koulutuksen. Päätin, että en reagoi siihen siinä tilanteessa mitenkään. Koulutus jatketaan kunnialla loppuun.

Yrityksen toimitusjohtaja selvitti juristilta, että voimmeko antaa kirjallisen varoituksen työntekijälle. Fb oli silloin niin tuore, että juristi piti sitä suljettuna ympäristönä ja vaikea olisi kirjallista varoitusta antaa. Koitti seuraava päivä ja pyysin kyseisen viestin lähettäneen alaiseni juttelemaan kanssani. Keskustelimme liki kaksi tuntia asioista. Hän pyysi anteeksi ja tirautti itkeäkin siinä. Onnistuimme keskustelemaan asiallisesti. Huvittavaksi tilanteen teki se, että yrityksen varaston ulko-ovelta näki huoneeseeni ja varaston työntekijät, jotka olivat keskustelukumppanini kavereita, kävivät kurkkimassa ulko-ovelta vieläkö me palaveerataan. No, jonkinlainen työrauha saatiin aikaiseksi ja työt jatkuivat.

Saman vuoden loppupuolella selvitimme mahdollisia työajanseurantajärjestelmiä ja kävimme yhdessä aiemmin mainitun henkilön kanssa tutustumassa järjestelmätoimittajan luona heidän tarjontaansa. Paluumatkalla minulle esitettiin pyyntö alaiseltani, että hän voisi tehdä töitä 6 tuntia päivässä nykyisellä palkalla. Vastasin siinä samalla, että kyllä työajan lyhennykseen voidaan suostua, mutta palkka pienenee työajan pienenemisen suhteessa. Sain vastaukseksi, että hänen täytyy sitten irtisanoutua. Vastasin edelleenkin samoin kuin aiemmin ja kysyin heti, että onko tämä tulkittava irtisanoutumiseksi. Hän minulle vastasi, että kyllä. En tiedä oliko hän ajatellut itsensä korvaamattomaksi yritykselle, mutta minä olin tyytyväinen, että hän hakeutui uusiin haasteisiin. Osaston ilmapiiri raikastui samalla kertaa ja koko porukalla oli helpompi hengittää.

Esimiehenä oleminen ei ole aina helppoa. Haastavat tilanteet on hallittava. Tässäkin voidaan pohtia kuka loppujen lopuksi oli
tämän tarinan Hitler?

Päivi Jormalainen

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *