Missä fiiliksissä töihin loman jälkeen?

Lomilta palaavat huokailevat usein töihinpaluun ahdistavuudesta. Itse olen useasti ajatellut, kuinka onnekas olen työurani eri vaiheissa ollut, sillä lomalta töihin palaaminen ei ole koskaan ollut epämieluisaa. Loma, lyhyt taikka pidempi, on tullut päätökseensä ja minulla on jo tehtäviä, joiden kimppuun haluan päästä innokkaana oppimaan uutta ja aikaansaamaan.

Suomalaisilla on kansainvälisesti vertailtuna keskivertoa enemmän vuosilomaa. Esimerkiksi ystäväni Yhdysvalloissa nauttivat kahden viikon kesäloman. Toisaalta pitkäkään kesäloma ei auta, jos lomat sekä vapaa-aika eivät riitä työstä palautumiseen. Loman jälkeisen rytminmuutoksen tuntuu kuulua, se on inhimillistä. Muu lomalta palaamiseen liittyvä ahdistus liittyy monella meistä enemmän itse työkuormasta selviytymiseen.

Työterveyslaitos puhuu ”työn imusta”, joka tarkoittaa myönteistä tunne- ja motivaatiotilaa työssä. Työn imun vaikutuksesta töihin lähteminen on helppoa, henkilö on tarmokas ja haluaa ponnistella työtehtäviensä eteen, vaikka ne eivät aina olisikaan helppoja tai mieluisia. Työ myös koetaan merkitykselliseksi ja inspiroivaksi, jolloin on helppoa omistautua työn haasteille. Työterveyslaitoksen tutkimuksen mukaan kaksi kolmesta suomalaisesta työntekijästä kokee tarmokkuutta, omistautumista ja uppotumista vähintään kerran viikossa.

Työn imua kokevat työntekijät ovat luonnollisesti sitoutuneita työhönsä ja myös onnistuvat tartuttamaan samaa tunnetta työkavereihinsa. Ihmisen elämässä työssä käytetty aika on hyvinkin iso, joten työn vaikutus koettuun elämän laatuun ja ihmisen onnellisuuteen on merkityksellinen.

Kuinka sitten työn imua voisi edistää? Vastaukset lienevät monille hyvin tuttuja ajatuskulkuja esimerkiksi työtehtävien sisällöstä ja palkitsevuudesta, koetuista vaikutusmahdollisuuksista ja vastuunjaon selkeydestä työpaikalla. Näihin vaikuttavat toki organisaatioon liittyvät asiat, toimintatavat ja kulttuuri sekä esimiestoiminta. Entä onko jotain, mitä itse voisin tehdä löytääkseni työn imun?

Lomalta palanneena ja levänneenä tätäkin jaksaa miettiä paremmin.
Tutustu työkaluihin valmentures.fi/tyokaluja

Anu Kurvinen

Lopussa kiitos seisoo!

Olen uitettu monessa hankalassa sopassa. Aina niistä on selvitty. Välillä on tullut uupumisen ja turhautumisen hetkiä. Tapoihini ei ole kuulunut luovuttaa huonoina tai jopa epätoivoisina hetkinä. Mitä se olisi auttanut. Tällaisia tilanteita on ollut sekä yksityiselämässä että työelämässä. Nyt kerron sellaisesta hetkestä yksityiselämän puolelta. Olemme mieheni kanssa olleet kovia rakentamaan taloja. Nyt on numero neljä menossa. Ja kesämökkiä ei siihen lasketa mukaan.

Tarina ensimmäisestä talon rakentamisesta. Kokemattomina rakentajina emme mieheni kanssa oikein osanneet arvioida työvaiheisiin meneviä aikoja. Silloin kun rakensimme ensimmäistä taloa, betoni piti tilata 5-6 viikkoa ennen toimitusta. Koeta siinä sitten arvioida oikein perustusten valmistumisaika. Kaverit tulivat jelppaamaan valua edeltävänä iltana, mutta eiväthän he voineet olla kovin pitkään ja kokemattomina tekeminen oli hidasta. Raudoitukset olivat kesken ja ilta oli jo pitkällä. Ei auttanut kuin jatkaa iltaa. Raudoitimme niin pitkään kuin näimme tehdä töitä.

Kävimme yön pimeimmät tunnit nukkumassa ja aamukuudelta olimme taas jo hommissa. Valubetonia lähti tulemaan aamupäivällä. Pumppuauto pihassa ja täydennyskuormien välillä oli pitkiä taukoja. Ilmeisesti betoniasemalla oli vähän kiirettä. Luvattu valuapu ei ennättänyt tulemaan, joten olimme valussa kahden. Oli aika rankkaa hommaa. Kokemattomana en tajunnut, että märkä betoni polttaa ihon rikki. Minulla oli kankaiset näppylähanksikkaat, jotka olivat heti märät betonista. Tiivistin vibralla märkää betonia perustuksissa ja jouduin kiskomaan märkää letkua ylös ja tunkemaan sitä kymmenen sentin päähän edellisestä kohdasta, jottei perustuksiin jäisi ilma-aukkoja. Ei mennyt kauaakaan, kun kipu alkoi löytää sormeni. Sormieni iho oli palanut puhki märän betonin voimasta. Joka ikisen sormen iho, joka ikisen! Eikä ihan pikkuisen vaan. Kipu oli aikamoinen. Luovuttaa ei voinut, vaan homma oli tehtävä loppuun. Aikaa oli kulunut tosi paljon, kun kuskit olivat välillä unohtaneet tilata meille lisää betonia.  Lopulta saatiin kuin saatiinkin perustukset valettua sekä päärakennukseen, että autotalliin alkuillasta. Huh!

Menimme asunnollemme ja suihkuun. Olin betoniravassa aika lailla. Pakko oli päästä suihkuun. Ei puhettakaan, että olisin voinut laittaa shampoota tai saippuaa käsiini. Kotoa ei löytynyt kumihanskoja, joten eihän siinä auttanut muu kuin mieheni joutui pesemään minut. Pelkkä vesikin kirveli käsissäni, saati sitten saippua. Käteni tärisivät kivusta. Suihkun jälkeen rasvaista bepanthenia käsiin, jotta pakotus ja kirvely rauhoittuisi. Olimme sopineet menevämme ravintolaan syömään. Juu menimme, mutta enpä ollut tajunnut, kuinka vaikeaa ruokailu voisi olla nahattomilla sormillani. Mieheni leikkasi minulle ruokani pieniksi palasiksi ja kömpelösti sain haarukalla laitettua hitaasti ja hankalasti ruokaa suuhuni. Haarukka oli sormieni välissä kaikkea muuta kuin tukevasti. Rauhallisesti, rauhallisesti sain kuitenkin syötyä.

Kaikkien ongelmien, itkunkin jälkeen totesimme kuitenkin onnellisena, että olimme, kuin ihmeen kaupalla, saaneet talomme perustukset valettua. Siinä unohtui kaikki kivut rankoista parista päivistä.

Selvittiin!

Taisi työnteko olla hieman hidasta seuraavana päivänä ja työnantaja ajatteli varmasti, että mitähän tuosta oikein tulee. Enpä kuitenkaan usko, että työnantajalla oli sinä(kään) kesänä valittamista työtahdistani, vaikka rakennusprojekti vie kaiken vapaa-aikani. Työt on aina hoidettu kunnolla!

Kaikista vaikeuksista on aina jotain opittu tulevaisuutta varten! Vaikeudet on tehty voitettavaksi!

Kokemuksen äänellä

Päivi Jormalainen

Äärirajoilla

Valmentures valmentaja Toni

Pystyykö ihminen toimimaan parhaansa mukaan äärirajoille mentäessä? Poistuminen mukavuusalueelta on monille jo tarpeeksi hankalaa elämässä. Toimimmeko äärirajoilla aistinvaraisesti lihasmuistin mukaan noudattaen aiemmin opittuja keinoja. Useissa lauluissa ja kirjoissa puhutaan äärirajoilla käymisestä tai ”haipista”. Lieneekö myös niin, että epämukavuusalue on osalle ihmisitä mukavuusalue? Uusien mallien tuonti arkeen on kehityksen kannalta välttämätöntä. Kuitenkin on monesti liian helppo palata vanhaan tuttuun tyyliin, mikäli uudesta mallista ei ole heti hyötyä nähtävissä. Näin ollen mahdollinen kehittyminen jää vain haaveeksi ja juhlapuheiksi.

Voimmeko oppia itsestämme jotain uutta samalla, kun olemme vieneet itsemme kuilun partaalle? Mikä ajaa meidät ylittämään itsemme ja tekemään parempia tuloksia? Minkälainen rooli tässä on tavoitteiden asettajalla, niiden mittaajalla ja minkälainen esimiehellä?

Jos haluamme itsestämme irti enemmän ja päästä eteenpäin, on oman motivoitumisen lisäksi tärkeää saada tukea, kannustusta, sekä palautetta esimieheltä, tai mentorilta.

Kuten tiedetään, että kun johtajuus on jaossa, joku ottaa sen aina. Sillä, riittävätkö natsat, ei loppujen lopuksi ole väliä. Hyvässä tiimissä johtajuus voi jopa jakautua useammalle henkilölle. Jatkuvassa prosessissa jokainen johtaa vuorollaan ja käyttää esim. omaa asiantuntemustaan helpottamaan tiimin tekemistä. Tämä taas antaa toisille energiaa ja mahdollisuuden ladata akkua omaa seuraavaa hetkeä odottaessa. Ihmiset voisivat usein ottaa mallia eläinkunnasta. Muuttolinnut vuorottelevat keulassa lentävää lintua, samalla kuitenkin pysyen tiiviinä muodostelmana saaden täten maksimaalisen hyödyn.

Ratkaisukeskeisyyden perusfilosofiaa lainaten:

”Älä korjaa sitä, mikä ei ole rikki.
Tee lisää sitä, mikä toimii.
Jos jokin ei toimi, tee jotain toisin.”

Milloin sinä hyödynsit energiaasi tiimissä? Voisitteko yhdessä kanavoida sitä mahdollisesti paremmin?

Toni Juvonen

Näin luodaan osallistava koulutus tai muu oppihetki

Erilaisissa koulutuksissa ja opetuksessa tapahtuu usein niin, että kouluttaja menee nopeasti asiaan mahdollisten lyhyiden esittelyjen jälkeen. Vastaava tilanne toteutuu oppilaitoksissa kun opiskelijat aloittavat uuden kurssin. Opintojen alun jälkeen lähtötasoa tai oppijoiden kiinnostuksen kohteita harvemmin kysellään.

Esittelen tässä muutaman helposti kokeiltavan menetelmän, joilla voit nopeasti saada kaikkien tietoa esim. paikalla olijoiden kiinnostuksesta aihetta kohtaan, odotuksista ja / tai lähtötiedoista. Valmistautumiseen tarvitset ainoastaan muutaman fläppipaperin, tusseja ja tarroja tai post – it lappuja.

Fläpeille tehdään muutama kysymys ja liukuma (alla esimerkki) ja jokainen laittaa tilaan tulleessaan lapun siihen kohtaan liukumaa kun haluaa. Pienempien ryhmien kanssa on mahdollista käyttää nimettyjä lappuja. Kuvaukset valitaan oppihetken mukaan.

Toinen tapa on luoda valmiiksi jonkinlainen olettama osallistujista (googlen ja sosiaalisen median avulla voi huomattavasti parantaa olettamaa jos haluaa) ja pyytää osallistujia sijoittamaan itsensä johonkin ehdotetuista kategorioista (alla esimerkki). Tämän voi tehdä asiallisesti tai leikillisesti käyttämällä tätä jäänsärkijänä kuten alla olevan kuvan esimerkissä on tehty.

Näillä hyvin nopeasti käyttöönotettavilla keinoilla voi sitten oppimishetkessä osallistaa oppijat keskusteluun poimimalla sopivissa hetkissä oppijoilta erilaisia kysymyksiä. Voit myös pyytää oppijoita esittämään kysymyksiä toisilleen. Kategorioita voi myös käyttää vaikka ryhmien muodostamiseen.

Kokeile ja kerro miten muokkasit esimerkeistä itsellesi sopivan, ja miten onnistuit kokeilussa. Saa kokeilla!

Pasi Juvonen

Asiakaspalvelijana

Pääsin ensimmäiseen kesätyöhöni seitsemännen luokan jälkeen. Jäätelökioskia piti lentopalloseura, jossa lapsuuteni pelasin. Kioskiin palkattiin ainoastaan nuoria seuran pelaajia, jotka saisivat turvallisen paikan oppia työelämästä ja tienata hieman rahaa sekä itselleen että joukkueelleen. Minulle kioskissa työskentely oli 15-vuotiaana unelmatyö, sillä olin seurannut jo vuosia siskojeni työskentelevän siellä sekä isäni johtavan kioskia. Pääsin jatkamaan perheen perinnettä ja syömään kesäisin niin paljon jäätelöä kuin jaksoin. Päivät kuumassa kopissa kasvattivat luonnetta, itsenäisyyttä ja tietenkin asiakaspalvelukokemusta. Kieliä en puhunut, mutta viittoma- ja elekieli kertoivat olennaisen, piti vain olla avoin mieli ja kyky palvella asiakasta parhaansa mukaan. Joskus asiakas joutui pettymään, koska kioskissamme ei voinut maksaa kortilla emmekä voineet ottaa vastaan isoja seteleitä. Toisinaan piti omasta pussista lainata kolikoita, jos kassa oli täyttynyt seteleillä.

Kymmenen vuotta ensimmäisen myöhemmin työskentelen edelleen paikassa, jossa teen samoista pingviinijäätelöistä palloja asiakkaille. Nyt on kuitenkin kyse tasokkaasta kahvilasta, ja voin kutsua olevani barista jäätelömyyjän sijaan. Perusperiaate ei ole muuttunut mihinkään. Asiakasta täytyy osata tulkita ja palvella parhaansa mukaan, toisia aktiivisemmin, toisia minimaalisesti. Melkein kaikissa työpaikoissani on ollut paljon kanta-asiakkaita, mikä on useimmiten mukava asia. Joitakin tervehtii tuttavallisesti ja jää höpöttämään kuulumisia, vaikka ei edes tietäisi toisen nimeä. Toisille ei tarvitse kuin ojentaa kahvikuppi, sanoa ”ole hyvä” ja rahanvaihdon jälkeen työ on tehty, sillä seuraavaan kysymykseen tiedän jo vastauksen eivätkä hekään joka päivä jaksaisi kieltäytyä kuitista. Jokainen asiakas on yksilö, eikä ketään palvella liukuhihnatyönä, vaan antaa sen, mitä juuri tämä asiakas haluaa ja tarvitsee.

On harmillista huomata, miten aliarvostettuna asiakaspalveluammatteja, varsinkin kaupan alaa, pidetään. Työ on melko simppeliä ja matalapalkkaista, mutta asiakaspalvelulla on yhteiskunnan kannalta suuri merkitys. Huoltamoilla, kaupan kassalla ja ravintoloissa käy paikallisten lisäksi turisteja sekä Suomesta että ulkomailta. Jos palvelu pelaa, saatetaan siitä mainita tutuille tai jopa kirjoittaa arvostelu nettiin. Huonon asiakaskokemuksen jälkeen varsinkin avataan sanainen arkku palstoilla ja sosiaalisessa mediassa. Jokaisessa työssä on varmasti hetkiä, kun tuntee äärimmäistä onnellisuutta ja onnistumisen riemua tai täydellistä epäonnistumista.

Viiime viikonloppuna tiskille tuli mahdollisesti venäläinen mies, jonka seurassa ollut naishenkilö meni pöytään istumaan. Mies katsoi kahvilistaamme ja sanoi hyvällä englannilla ”Espresso americano two shots, takeaway. Two.” Ymmärsin hänen haluavan kaksi kahden espressoshotin americanoa mukaan. Kerroin kassakoneessa lukevan summan 7,40€ odottaen maksua mutta hän ei ollut tyytyväinen. Mies osoitti seinällä olevaa taulua ja sanoi yhden kahvin hinnan olevan 3,70€. Minä yritin samanaikaisesti kysyä, että tarkoittiko hän kaksi kappaletta juomia. Ennen kuin pääsin lauseen loppuun, hän kääntyi, sanoi pöydässä odottavalle naiselle jotain ja he lähtivät kiireesti pois. Jäin suu auki, sillä tilanne oli minulle ensimmäinen, jossa asiakas ottaa jalat alle ja lähtee täysin tyytymättömänä pois. Yritin löytää jotakin positiivista laihoin tuloksin.

Vieläkin tapahtunut minua vaivaa, sillä kommunikoimalla tilanteessa paremmin olisin saanut palveltua häntä haluamallaan tavalla. Nyt sekunnin herpaantuminen johti epätyytyväiseen asiakkaaseen, menetettyihin kahvilan tuloihin sekä työntekijän työpanoksen heikkenemiseen ja epävarmuuteen. Jäin lopputyövuoron ajan pohtimaan tilannetta, ja vaikka se oli melko mitätön asia, on tapahtunut jäänyt päähäni pyörimään useiden päivien ajaksi. Kokemukset asiakaspalvelijana ovat kasvattaneet minusta henkilön, joka ei koskaan kävelisi tylysti tilanteesta pois. Haluan asiakkaana ilahduttaa esimerkiksi ruokakaupan kassalla työskentelevää henkilöä kiittämällä ja hyvästelemällä ostokset pakattuani.

Emme kuitenkaan ole asiakkaita tai asiakaspalvelijoita vain kaupassa. Joukkoliikenne, kirjasto, kampaaja, lääkäri ja monissa muissa paikoissa tarvitsemme palvelua ja henkilökunnan tulee osata auttaa meitä tarpeidemme mukaan. Vanhan sanonnan mukaan kohtele toista kuin haluat toisten kohtelevan sinua. Sama periaate toimii niin ostoksilla kuin bussiin astuessa. Kuten Anu ennen juhannusta blogiimme kirjoitti, kiitos ei ole kirosana. Toimi sen mukaisesti.

Sonja Huhtiranta

5 vinkkiä ajan käyttöön

Nämä itselleni ajankohtaiset vinkit ajattelin jakaa teille näin kesken kesää. Yksi arvaamaton lomaviikon siirto sotki koko kesäkuun aikatauluni. En ollut suunnitellut, että umpilisäkkeeni tulehtuu kuukauden kiireisimmällä työviikolla, ja siten siirsi lomani viikkoa aikaisemmaksi. Kolme päivää onnistuin pysymään sängyssä, mutta neljäntenä oli jo pakko tarttua töihin. Hissukseen.

Ihmiskroppa oli kuitenkin viisas ja ilmoitti, ettei kaikki ollut vielä kohdillaan ja jarrutteli menoa vielä seuraavan viikonkin! Siitä johtuen olen osassa töissäni edelleen jälkijunassa. Siksi nämä ajansäästökeinot ovat itselle erittäin ajankohtaisia. Lisäksi on tarve syksyllä saada taas paljon aikaiseksi, joten näitä pointteja on tärkeä tarkastella näin kesälläkin. Toivottavasti nämä herättävät ajatuksia myös sinussa!

Voi tuntua hassulta, mutta ensimmäinen vinkkini on nukkua kunnon yöunet!

Ilman kunnon yöunia sinulla ei riitä virtaa hoitaa kaikkia päivän asioita. Voit olla näennäisesti tehokkaan oloinen, mutta säädät vähän sitä sun tätä, eikä keskittymiskyky riitä hoitamaan asioita loppuun. Aikaista nukkumaanmenoasi tai nuku aamulla pidempään. Jos olet huomannut myöhäisen liikunnan vaikuttavan unen saantiisi, yritä liikkua aiemmin päivällä. Kuulostele myös, miten kehosi reagoi kahviin, teehen sekä syömiseen myöhään illalla. Pyri jättämään tietokoneet ja puhelimet pois tuntia ennen nukkumaan menoa. Rauhoita iltahetki ennen nukahtamista. Kuuntele musiikkia tai lue kirjaa rentoutuaksesi. Eikö olisi mahtavaa herätä aamulla virkeänä ja energisenä uuteen aamuun!

Älä jätä somekanavia ja sähköpostiohjelmia auki taustalle koneellesi töitä tehdessäsi!

On niin helppo jättää käsillä oleva työ kesken ja pompata katsomaan mitä juuri tulleessa viestissä oli. Ei kannata. Se vie ajatuksesi pois käsillä olevasta tehtävästä ja aikaa menee hukkaan, kun joudut miettimään mihin jäitkään ennen keskeytystä. Ajattelepa, jos keskeytät työsi 10 kertaa päivässä, käytät vaikka 3 minuuttia aikaa viestin lukemiseen ja toiset kolme palataksesi takaisin ”vauhtiin” käsillä olevassa tehtävässäsi. 10 keskeytystä ei ole edes paljon, mutta niihin saadaan hukattua tunti tehokasta työaikaa. Mitä kaikkea saisit aikaiseksi ylimääräisellä tunnilla?

Tee ainoastaan tehtäviä, jotka hyödyntävät toimintaasi!

Jätä kaikki hyödytön puuhastelu pois. Kirjaa ylös esimerkiksi viikon tekemäsi työtehtäväsi. Rehellisesti mukaan myös kaikki sillisalaatti mitä teet! Mieti mikä kaikki on oikeasti tarpeellista ja mitkä edistävät sinun työtehtäviäsi ja tavoitteitasi. Karsi kaikki muu pois. Ilmoita suoraan turhien kokousten järjestäjille, että et osallistu niihin. Delegoi tehtäviäsi tarvittaessa muille. Opeta myös kollegojasi ja yhteistyökumppaneitasi jättämään turhanpäiväisiä tehtäviä pois. Ne ikävätkin tehtävät on tehtävä. Varaa niille aikaa kalenteristasi ja tee ne pois äläkä lykkää tuonnemmaksi!

Ole ystävällinen ja seurallinen, mutta jätä turha höpötys pois!

Älä ole työpaikkasi aikasyöppö. Jokaista ohikulkijaa ei kannata pysäyttää omilla tarinoillaan. Kahvi- ja lounastauoillakin kannattaa seurata, etteivät ne veny turhan pitkiksi. 5 minuuttia ylimääräistä joka tauolla tekee tunnin ja vartin viikossa. Kuukaudessa yli puolipäivää jne. Mieti tätä myös puhelinkeskusteluissa. Älä jää turhaan jaarittelemaan. Ja ne kaupparatsut, jotka soittelevat alvariinsa, älä vastaa niille tai sanot kohteliaasti kiitos ei ja katkaiset puhelun siihen. Turha jäädä kuuntelemaan yhtään pakollista enempää. Kohtelias ja ystävällinen asioiden hoito napakoittaa ajankäyttöäsi.

Ja sitten se tärkein: Opettele säännönmukaisesti noudattamaan itsellesi tekemiäsi ajansäästökeinoja!

Jos ja kun lipsahdat, et luovuta, vaan muistutat itseäsi keinoista ja yrität jatkossa noudattaa niitä paremmin. Huonoista tavoista ei pääse helposti eroon, eivätkö ne muutu kenelläkään kerralla. Mieti omat keinosi säästää aikaa! Mitkä ovat sinun aikasyöppöjäsi? Ovatko ne oikeasti tarpeellisia tavoitteidesi saavuttamiseksi? Tee itsellesi säännöt ja opettele noudattamaan niitä, vaikka yksi kerrallaan. Lisää uusi sääntö aina viikon päästä ohjelmaasi. Pian huomaat saavasi enemmän aikaiseksi!

Tässäpä sitä on pohdittavaa kesäksi monen muun asian lisäksi.

Päivi Jormalainen

Menestys 

Ilo ja suru, nauru ja itku sekä onnistuminen ja epäonnistuminen ovat pelottavan lähellä toisiaan. Jokaisella meistä on kokemuksia siitä, mitä onnistuminen vaatii. Aiheesta kertoo myös lukemattoman monet kirjat, elokuvat ja biisit. Ennen onnistumista on kuitenkin takana poikkeuksetta pitkä polku, jota menestyjät ovat kulkeneet.

Jukka Jalonen kirjassaan sanoo osuvasti, jokainen voi onnistua voittamaan mestaruuden kerran, mutta yritäpä pitää joukkue parhaiden joukossa useita vuosia.

Ravintolamaailmassa kaikkein tärkeimmän menestyksen saavat aikaan työtekijät, jokaista työvuoroa tulisi verrata esimerkiksi tennisotteluun. Annat parhaan osaamisesi jokaisessa kohtaamisessa. Osa tästä on kokemuksen tuomaa rutiinia, loppu taas kunnianhimoa, ammattietiikkaa ja ennen kaikkea halua voittaa päivittäin, asiakkaan silmissä.

Pitkäjänteistä työtä ja harjaantumista kohti mestaruutta on mielestäni helppo kuvata esimerkiksi vuorikiipeilyllä. Vuorelle matkatessa täytyy olla aikaa ja tottua aina vallitseviin olosuhteisiin. Pitää muistaa välillä pysähtyä ja tehdä järkeviä päätöksiä jatkon kannalta. Vuorelta alaspäin matka kuuluu taittaa myös samoja oppeja noudattaen hyödyntäen opittua. Jos sattuisitkin tipahtamaan suoraan huipulle, ovat keli ja selviytymisolosuhteet pidemmälle oleskelulle todennäköisesti haasteelliset.

Verkostoissamme on ihmisiä, jotka mielellään puhuvat asiaoista. On myös niitä ihmisiä, jotka puheen lisäksi vievät asiat maaliin ja siitä vielä eteenpäinkin. Jälkimmäisen kuvauksen kaltaiset osoittautuvat yleensä todellisiksi menestyjiksi. Tyhjillä lupauksilla, epäoikeudenmukaisuudella tai suuta soittamalla ei saa menestystä saati jatkuvuutta. Puheet ja teot kuuluisikin olla aina samalla viivalla, vastuu luo vapautta ja vapaus vastuuta.

Mitä hintaa me maksamme menestyksestä? Vai menestymmekö jonkun toisen kustannuksella. Mistä tiedät, että et ole vain keräämässä rusinoita pullista. Määrätietoinen pitkäjänteinen tekeminen sekä harjoittelu antavat hyvän pohjan onnistumisille.

Sana menestys on lähellä sanaa menetys. Menestyksen karheaa kääntöpuolta ajatellessa mietin, mitä olemme valmiita uhraamaan menestyksen toisessa vaakakupissa. Monelle se voi olla esimerkiksi terveyttä, kaipuuta, vähäistä unta tai ajanpuutetta läheisiltä. On hyvä muistaa miettiä ”miksi” teet mitä sitten teetkään. Jos ei tiedä minne on menossa, ei liene suurta väliä mitä kautta sinne sitten matkaa.

Valmentures-matkan aikana pääset pysähtymään ja pohtimaan millä tavoin voit itseä haastaa kohti tulevaa menestystä.

Toni Juvonen

”Kiitos ei oo kirosana”

(Kuva: Elina Kellman)

Kesälomakauden alkaessa tartun meille pidättyväisille suomalaisille ehkä vaikeasti luonnistuvaan taitoon – kiittämiseen. Hyvin tuttu on tuo tunne, että kesäloman lähestyessä työn vauhti ja kiire vain lisääntyvät. Venytään äärisuorituksiin ja yritetään tehdä parhaamme, jotta voisimme ansaitusti jäädä lomille ja hengähtää. Työntekijöillä, mutta myös esimiehinä toimivilla tilanne on aivan sama.

Esimies ei ehdi ajatella tai tule ajatelleeksi, kuinka paljon merkitsee tuo yksi pieni sana ”kiitos” sillä hetkellä, kun olet paiskinut töitä yhteisten tulosten eteen koko pitkän talven. Kiitos vapauttaa, se tuo helpotuksen, sillä yhdellä pienellä sanalla voi antaa palautteen, joka kertoo, että juuri sinun työpanostasi on tarvittu ja että olet merkityksellinen tälle työyhteisölle.

Tämän päivän johtajat ja alaiset saattavat työskennellä hajallaan ja kaukana toisistaan. Kun emme säännöllisesti tapaa ja olemme yhteydessä vain muodollisin välinein, Skype-agendan, puhelimen taikka sähköpostin kautta, emme kohtaa ohimennen tai näe pomon kehonkieltä. Tällaisessa tilanteessa on erityisen tärkeää, että kiittäminen on tietoisesti osa muutoin aikataulutettua kanssakäymistä.

Parhaissa työpaikoissa kiitoksen jakaminen on tietoista ja se pyritään maksimoimaan. Noissa työpaikoissa etsitään yhdessä tilaisuuksia kiittää ja kiitosta jaetaan suurimmalle osalle henkilöstöä. Perustellusti tapahtuva kiittäminen vahvistaa yrityksessä toivottua toimintaa ja on hyvin kustannustehokas keino kannustaa sekä vahvistaa yhteisiä pelisääntöjä. Oikeudenmukaisuuteen perustuva kiittäminen kantaa hedelmää ja vahvistaa työntekijän motivaatiota. Pomon on tärkeää oikeasti kohdentaa kiitoksensa ja oltava aidosti läsnä kiitoksessa. Persoonaton tusinalahja tuskin yksistään lämmittää yhtä paljon, kuin henkilökohtaisesti ja ehkä samalla myös julkisesti annettu tunnustus hyvästä työsuorituksesta tai tavoitteen saavuttamisesta. Kiitosten saaja osaa tunnistaa kyllä aidon kiitoksen!

Kun esimiehet rohkaisevat kiitosten antamiseen, on alaisten helppo myös antaa kollegoilleen kiitosta ja kohottaa näin työpaikan yhteishenkeä. Paras arvo kiittämisessä nähdään jo siinä, että kiitoksen saaja näkee itsensä ja tekemisensä arvokkaana. ”Kiitos” – opetellaan tuo pieni sana, sillä tiedämme kaikki, että se kaikuu korvissa kauan.

Anu Kurvinen

Itsensä johtamisen työkaluja

Ennen kuin voit johtaa muita sinun on osattava johtaa itseäsi. Olen halunnut tulla paremmaksi itseni johtamisessa ja olen siksi tutustunut aiheeseen varsin paljon. Esittelen lyhyesti pari työkalua, joita olen hyödyntänyt itse, ja joista on ollut apua myös monelle valmennettavalle.

Sinisen meren strategian nelikenttä on peräisin Kimin ja Mauborgnen (2005, 2015) jo klassikoksi muodostuneesta kirjasta. Kirja tarjoaa hyvän kattauksen työkaluja oman yrityksen nykyisen liiketoiminnan analysointiin ja kilpailijoista erottautumiseen. Osa kirjan työkaluista soveltuu hyvin myös itsensä johtamisen kehittämiseen.

Tässä esitellään sinisen meren strategian nelikenttä (Kuva 1). Kun se täytetään rehellisesti ja jaetaan lähtötilanne avoimesti valmennettavien kesken, saadaan kokonaiskuva olemassa olevista muutostarpeista.

Kuva 1. Minun vuoden 2017 tavoitteeni näyttää tältä.

Tämä on minun viimeisen parin vuoden sisällä tekemistäni versioista kuudes. En ollut aiempiin tyytyväinen, mutta tämä alkaa olla aito ja rehellinen. En ole ottanut tarkasteluun mukaan perhettä, sillä näiden muutosten tuloksena aika perheen kanssa lisääntyy ja parempi läsnäolo vapaa-ajalla paranee. Parempi läsnäolo ja energia lisäävät laatua myös työhön.

Aputyökaluna voi käyttää kuvan 2 mallia, jonka avulla tehdään näkyväksi olemassa olevien tehtävien tärkeysjärjestys. Samalla löytyy helposti alku, josta muutostyö itsensä johtamisessa voidaan aloittaa.

Kuva 2. Tärkeiden ja ei tärkeiden tehtävien seulonta

Kun työntekijä ja esimies (tai kollegat keskenään) täyttävät kumpikin nämä ja vertailevat näkemyksiä, niin on luotu hyvä pohja työtehtävässä kehittymiselle. Tällaiset työkalut toimivat silloin, kun työpaikan kulttuuriin kuuluu avoimuus sekä luottamus. Näin ei jokaisessa työpaikassa valitettavasti ole. Tarvitaan valmennusta sekä esimiehille että johdettaville.

Onko itsensä johtaminen sinulle tärkeä asia? Tarvitsetko siinä kehittymiseen valmennusta?

Valmentures – valmennuksissa etsitään ja löydetään uusia asioita – pieniä ja suuria. Samalla syntyy parempaa johtajuutta. Sinä asetat tavoitteita ja me autamme matkalla.

Lähde matkaan kanssamme.

Pasi Juvonen

Luovuus

Luovuus mutta ei kuitenkaan luoviminen. Useasti kuulee puhuttavan luomisen tuskasta, tai, että pidettäisikö luova tauko? Mistä nämä sanat oikeastaan saavat alkunsa, tai mitäkö niillä ajetaan takaa? Onko niin, että on voitu painaa pitkää päivää ja kovalla tahdilla, kunnes on ollut pakko pitää tauko, ettei pää himmene. Voisiko kirjailija kokea luomisen tuskaa, jos tekstiä ei synny? tai arkkitehti, kun taloon ei mahdu kaikki mitä asiakkaalle luvattiin.

Ravintolamaailmassa luovuutta tarvitsee jokainen työntekijä arkipäivistä lähtien. Esimerkiksi: perjantai-ilta ja täyteen varattu ravintola. Ainoa, mikä on varmaa, on epävarma. Raaka-aineet eivät tulleetkaan ajoissa, henkilökuntaa on äkillisesti sairastunut, osa raaka-aineista on vielä jäässä, tai asiakas päättääkin tilata paikan päällä jotain muuta kuin mitä on sovittu etukäteen. Tällaisinä päivinä arjen luovuus nousee suureen arvoon. Orkesterin täytyy toimia ulkoapäin katsottuna rasvatusti ja niin, että asiakas saa ensiluokkaista palvelua ja tuotteen muutoksista huolimatta.

Mitä jää, jos luovuus otetaan pois?

Luovuus liitetään helposti pienen ihmisryhmän etuoikeudeksi. Monesti ajatellaan luovuuden liittyvän taiteilijoihin, julkisiin ammatteihin, tai muuten vain tyhjäntoimittajiin, joilla on aikaa olla luovia elämässä.

Luovuus ja luovat ihmiset ovat saaneet uudet kasvot uudenajan yritys- ja oppimiskulttuureissa. Nykyisin uskalletaan lähteä tekemään jopa projektia ilman, että lopputulos olisi tiedossa. Useissa firmoissa on luovia johtajia, ja he vastaavat esimerkiksi siitä, että aika riittää luovuuden näkymiselle yrityksen arjessa.

Kiireellä tapamme varmasti luovuuden. Pysähtymällä ja miettimällä, mitä teemme, on huima merkitys myös luovuudelle. Miten luovuus voi sitten näkyä ihmisillä, jotka eivät mielestään ole ollenkaan luovia. Suomessa voisin nostaa esille yksinkertaisia asioita kuten ”tee se itse -porukan” tai vanhat kunnon Pirkka -niksit. Ilman luovuutta ei löytyisi pulmiin ratkaisuja, tai uusia käyttötarkoituksia jo keksityille esineille.

Luovuus näkyy jopa maailmalla ja Suomessa parhaiten menestyvien yritysten arvoissa. Tähän on tietoisesti järjestetty aikaa, tai siitä on tehty ideapankki mielessä tärkeä osa bonusten maksun mittaria. Lainaten kirjallisuutta: ” maailma on täynnä idearikkaita, luovia ja innovoivia ihmisiä. Heitä yhdistää yksi asia. He ovat kaikki alle 7 vuotiaita”

Miten sinä voisit houkutella oman luovuutesi esiin arjen kiireessä?

Toni Juvonen