Lopussa kiitos seisoo!

Olen uitettu monessa hankalassa sopassa. Aina niistä on selvitty. Välillä on tullut uupumisen ja turhautumisen hetkiä. Tapoihini ei ole kuulunut luovuttaa huonoina tai jopa epätoivoisina hetkinä. Mitä se olisi auttanut. Tällaisia tilanteita on ollut sekä yksityiselämässä että työelämässä. Nyt kerron sellaisesta hetkestä yksityiselämän puolelta. Olemme mieheni kanssa olleet kovia rakentamaan taloja. Nyt on numero neljä menossa. Ja kesämökkiä ei siihen lasketa mukaan.

Tarina ensimmäisestä talon rakentamisesta. Kokemattomina rakentajina emme mieheni kanssa oikein osanneet arvioida työvaiheisiin meneviä aikoja. Silloin kun rakensimme ensimmäistä taloa, betoni piti tilata 5-6 viikkoa ennen toimitusta. Koeta siinä sitten arvioida oikein perustusten valmistumisaika. Kaverit tulivat jelppaamaan valua edeltävänä iltana, mutta eiväthän he voineet olla kovin pitkään ja kokemattomina tekeminen oli hidasta. Raudoitukset olivat kesken ja ilta oli jo pitkällä. Ei auttanut kuin jatkaa iltaa. Raudoitimme niin pitkään kuin näimme tehdä töitä.

Kävimme yön pimeimmät tunnit nukkumassa ja aamukuudelta olimme taas jo hommissa. Valubetonia lähti tulemaan aamupäivällä. Pumppuauto pihassa ja täydennyskuormien välillä oli pitkiä taukoja. Ilmeisesti betoniasemalla oli vähän kiirettä. Luvattu valuapu ei ennättänyt tulemaan, joten olimme valussa kahden. Oli aika rankkaa hommaa. Kokemattomana en tajunnut, että märkä betoni polttaa ihon rikki. Minulla oli kankaiset näppylähanksikkaat, jotka olivat heti märät betonista. Tiivistin vibralla märkää betonia perustuksissa ja jouduin kiskomaan märkää letkua ylös ja tunkemaan sitä kymmenen sentin päähän edellisestä kohdasta, jottei perustuksiin jäisi ilma-aukkoja. Ei mennyt kauaakaan, kun kipu alkoi löytää sormeni. Sormieni iho oli palanut puhki märän betonin voimasta. Joka ikisen sormen iho, joka ikisen! Eikä ihan pikkuisen vaan. Kipu oli aikamoinen. Luovuttaa ei voinut, vaan homma oli tehtävä loppuun. Aikaa oli kulunut tosi paljon, kun kuskit olivat välillä unohtaneet tilata meille lisää betonia.  Lopulta saatiin kuin saatiinkin perustukset valettua sekä päärakennukseen, että autotalliin alkuillasta. Huh!

Menimme asunnollemme ja suihkuun. Olin betoniravassa aika lailla. Pakko oli päästä suihkuun. Ei puhettakaan, että olisin voinut laittaa shampoota tai saippuaa käsiini. Kotoa ei löytynyt kumihanskoja, joten eihän siinä auttanut muu kuin mieheni joutui pesemään minut. Pelkkä vesikin kirveli käsissäni, saati sitten saippua. Käteni tärisivät kivusta. Suihkun jälkeen rasvaista bepanthenia käsiin, jotta pakotus ja kirvely rauhoittuisi. Olimme sopineet menevämme ravintolaan syömään. Juu menimme, mutta enpä ollut tajunnut, kuinka vaikeaa ruokailu voisi olla nahattomilla sormillani. Mieheni leikkasi minulle ruokani pieniksi palasiksi ja kömpelösti sain haarukalla laitettua hitaasti ja hankalasti ruokaa suuhuni. Haarukka oli sormieni välissä kaikkea muuta kuin tukevasti. Rauhallisesti, rauhallisesti sain kuitenkin syötyä.

Kaikkien ongelmien, itkunkin jälkeen totesimme kuitenkin onnellisena, että olimme, kuin ihmeen kaupalla, saaneet talomme perustukset valettua. Siinä unohtui kaikki kivut rankoista parista päivistä.

Selvittiin!

Taisi työnteko olla hieman hidasta seuraavana päivänä ja työnantaja ajatteli varmasti, että mitähän tuosta oikein tulee. Enpä kuitenkaan usko, että työnantajalla oli sinä(kään) kesänä valittamista työtahdistani, vaikka rakennusprojekti vie kaiken vapaa-aikani. Työt on aina hoidettu kunnolla!

Kaikista vaikeuksista on aina jotain opittu tulevaisuutta varten! Vaikeudet on tehty voitettavaksi!

Kokemuksen äänellä

Päivi Jormalainen

5 vinkkiä ajan käyttöön

Nämä itselleni ajankohtaiset vinkit ajattelin jakaa teille näin kesken kesää. Yksi arvaamaton lomaviikon siirto sotki koko kesäkuun aikatauluni. En ollut suunnitellut, että umpilisäkkeeni tulehtuu kuukauden kiireisimmällä työviikolla, ja siten siirsi lomani viikkoa aikaisemmaksi. Kolme päivää onnistuin pysymään sängyssä, mutta neljäntenä oli jo pakko tarttua töihin. Hissukseen.

Ihmiskroppa oli kuitenkin viisas ja ilmoitti, ettei kaikki ollut vielä kohdillaan ja jarrutteli menoa vielä seuraavan viikonkin! Siitä johtuen olen osassa töissäni edelleen jälkijunassa. Siksi nämä ajansäästökeinot ovat itselle erittäin ajankohtaisia. Lisäksi on tarve syksyllä saada taas paljon aikaiseksi, joten näitä pointteja on tärkeä tarkastella näin kesälläkin. Toivottavasti nämä herättävät ajatuksia myös sinussa!

Voi tuntua hassulta, mutta ensimmäinen vinkkini on nukkua kunnon yöunet!

Ilman kunnon yöunia sinulla ei riitä virtaa hoitaa kaikkia päivän asioita. Voit olla näennäisesti tehokkaan oloinen, mutta säädät vähän sitä sun tätä, eikä keskittymiskyky riitä hoitamaan asioita loppuun. Aikaista nukkumaanmenoasi tai nuku aamulla pidempään. Jos olet huomannut myöhäisen liikunnan vaikuttavan unen saantiisi, yritä liikkua aiemmin päivällä. Kuulostele myös, miten kehosi reagoi kahviin, teehen sekä syömiseen myöhään illalla. Pyri jättämään tietokoneet ja puhelimet pois tuntia ennen nukkumaan menoa. Rauhoita iltahetki ennen nukahtamista. Kuuntele musiikkia tai lue kirjaa rentoutuaksesi. Eikö olisi mahtavaa herätä aamulla virkeänä ja energisenä uuteen aamuun!

Älä jätä somekanavia ja sähköpostiohjelmia auki taustalle koneellesi töitä tehdessäsi!

On niin helppo jättää käsillä oleva työ kesken ja pompata katsomaan mitä juuri tulleessa viestissä oli. Ei kannata. Se vie ajatuksesi pois käsillä olevasta tehtävästä ja aikaa menee hukkaan, kun joudut miettimään mihin jäitkään ennen keskeytystä. Ajattelepa, jos keskeytät työsi 10 kertaa päivässä, käytät vaikka 3 minuuttia aikaa viestin lukemiseen ja toiset kolme palataksesi takaisin ”vauhtiin” käsillä olevassa tehtävässäsi. 10 keskeytystä ei ole edes paljon, mutta niihin saadaan hukattua tunti tehokasta työaikaa. Mitä kaikkea saisit aikaiseksi ylimääräisellä tunnilla?

Tee ainoastaan tehtäviä, jotka hyödyntävät toimintaasi!

Jätä kaikki hyödytön puuhastelu pois. Kirjaa ylös esimerkiksi viikon tekemäsi työtehtäväsi. Rehellisesti mukaan myös kaikki sillisalaatti mitä teet! Mieti mikä kaikki on oikeasti tarpeellista ja mitkä edistävät sinun työtehtäviäsi ja tavoitteitasi. Karsi kaikki muu pois. Ilmoita suoraan turhien kokousten järjestäjille, että et osallistu niihin. Delegoi tehtäviäsi tarvittaessa muille. Opeta myös kollegojasi ja yhteistyökumppaneitasi jättämään turhanpäiväisiä tehtäviä pois. Ne ikävätkin tehtävät on tehtävä. Varaa niille aikaa kalenteristasi ja tee ne pois äläkä lykkää tuonnemmaksi!

Ole ystävällinen ja seurallinen, mutta jätä turha höpötys pois!

Älä ole työpaikkasi aikasyöppö. Jokaista ohikulkijaa ei kannata pysäyttää omilla tarinoillaan. Kahvi- ja lounastauoillakin kannattaa seurata, etteivät ne veny turhan pitkiksi. 5 minuuttia ylimääräistä joka tauolla tekee tunnin ja vartin viikossa. Kuukaudessa yli puolipäivää jne. Mieti tätä myös puhelinkeskusteluissa. Älä jää turhaan jaarittelemaan. Ja ne kaupparatsut, jotka soittelevat alvariinsa, älä vastaa niille tai sanot kohteliaasti kiitos ei ja katkaiset puhelun siihen. Turha jäädä kuuntelemaan yhtään pakollista enempää. Kohtelias ja ystävällinen asioiden hoito napakoittaa ajankäyttöäsi.

Ja sitten se tärkein: Opettele säännönmukaisesti noudattamaan itsellesi tekemiäsi ajansäästökeinoja!

Jos ja kun lipsahdat, et luovuta, vaan muistutat itseäsi keinoista ja yrität jatkossa noudattaa niitä paremmin. Huonoista tavoista ei pääse helposti eroon, eivätkö ne muutu kenelläkään kerralla. Mieti omat keinosi säästää aikaa! Mitkä ovat sinun aikasyöppöjäsi? Ovatko ne oikeasti tarpeellisia tavoitteidesi saavuttamiseksi? Tee itsellesi säännöt ja opettele noudattamaan niitä, vaikka yksi kerrallaan. Lisää uusi sääntö aina viikon päästä ohjelmaasi. Pian huomaat saavasi enemmän aikaiseksi!

Tässäpä sitä on pohdittavaa kesäksi monen muun asian lisäksi.

Päivi Jormalainen

Oppimisen haasteita

Minä olen kokenut olevani hyvä ja nopea oppija. Kuitenkin huomaan, kuinka monessa mukana oleminen ja häiriöiden hyväksyminen oppimisitilanteessa ovat heikentäneet kykyäni oppia ja painaa mieleen. Olen kuullut ja lukenut jostain asiasta, mutta miten ne yksityiskohdat sitten menivätkään. Tai muistanko ollenkaan? Asia voi olla kiinnostava ja innostava ja silti se ei jää päähän.  Asian oppimisesta olisi hyötyä myös käytäntöön vietynä. Vähänkö ärsyttävää, kun ei muista.

Yhtenä keinona silloin kun haluan oppia ja muistaa asioita, yritän rauhoittaa tilanteen mahdollisimman hyvin. Itselläni se tarkoittaa menemistä sellaiseen paikkaan missä ympäristön häly ei häiritse ja keskeytä. Sen paikan ei tarvitse olla täysin hiljainen. Riittää kun voin keskittyä asiaani. Kännykkä hiljaiselle, eikä avoinna tietokoneella sellaisia some-kanavia, jotka saattavat häiritä tai keskeyttää ajatuksen juoksua. Voin kohtuullisen hyvin sulkea ympäristön ulkopuolelle, mutta rauhallinen paikka auttaa keskittymisessä.

Nukun välillä huonosti ja tästä syystä olen välillä tosi väsynyt. Ja silloin on aivan turha yrittää saada tajunnan virtaa uppoamaan päähän. Silloin voi tehdä niitä asioita mitä voi; rutiinitöitä tai lähteä lenkille hankkimaan virtaa ja virkeyttä. Arjessa ei aina voi itse päättää tauon paikka, mutta joskus voi auttaa hartioiden pyöritys tai venyttely. Jos vaan mahdollista, niin kannatan pienten torkkujen ottamista. Vanhoja tuttuja vinkkejä, mutta tuleeko käytettyä?

Tykkään kuunnella asiatekstejäkin, jos vaan on mahdollista, koska voin silloin hyödyntää käsiäni keskittymisen auttamiseksi ja esimerkiksi neuloen. Neuleen voi tiputtaa käsistä saman tien, kun tulee sellaista asiaa, mistä haluaa tehdä itselleen muistiinpanoja tai merkintöjä. Katsominen toimii myös hyvin, jos katsottava materiaali on riittävän kiinnostava, jotta sitä jaksaa keskeytymättä seurata. Jos ajatus katkeaa ja sattuu olemaan livetilanne eikä voi palata takaisin menetettyyn hetkeen, voi hukata jonkun helmen. Joskus webinaarit on tehty niin, että niissä näkyy pelkästään puhujan naama eikä mitään kiinnostavaa asiaa esitetä ohessa muuten kuin puhumalla. Annan äänen soljua ja katse voi vaeltaa, vaikka ulkomaisemissa. Minulla on onni asua järven rannalla ja kotini monista huoneista on näköala järvelle. Niin työhuoneestanikin. Ihana lepuuttaa katsetta maisemassa. Pitää kuitenkin muistaa keskittyä kuuntelemaan.

Itse en osaa juurikaan piirtää tai muutoin ilmaista itseäni visuaalisesti. Kateellisena seuraan niitä, jotka osaavat nappaamistaan havainnoista tehdä visuaaliset muistiinpanot. Toisaalta tässä tullaan siihen, että paljon on käytettävissä visuaalista materiaalia verkossa ja kirjallisuuttakin. Itsekin tykkään niistä, vaikka tykkään lukemisesta muuten. Kyllä se kuva tekstin välissä vetreyttää muistisoluja ja virkistää muutenkin. Jaksaa lukea taas.  Mutta varsinkin sellaisten henkilöiden, joille lukeminen on vaikeaa kannattaa etsiä materiaalia, joka puhuttelee itseään.

Keskusteleminen, dialogi on yksi arvokkaimmista oppimistavoista. Anna dialogille mahdollisuus. Opettele kuuntelemaan. Muiden kokemuksista niin hyvistä kuin huonoista voi saada erittäin arvokkaita koppeja. Ja dialogissa on helppo nopeasti testata omia ajatuksiaan. Kannattaa olla rohkea! Lähteä keskusteluun ja olla siinä aktiivisesti mukana kunnioittaen toisia. Itse tahdon puhua toisten päälle ja siksi monesti odotan liian kauan mielipiteeni ilmaisemista, etten pahoita toisen mieltä. Huoh! Taitolaji, jossa on opettelemista.

Ei pidä unohtaa myöskään tekemistä. Kaikkea ei ole pakko opetella kantapään kautta, mutta siitä jää kyllä tosi hyvä muistijälki, miten ainakaan ei kannata tehdä. Yhdessä tekeminen, toisten tekemisestä oppiminen on monesti erittäin rikastuttavaa. Nuoremmilla ei välttämättä ole vanhempien henkilöiden ennakkoluuloja muutokseen. Viisautta löytyy ikään ja kokemukseen katsomatta.

Oppiminen on tärkeää, ikuista ja vieläpä kivaa. Kivaa nimenomaan silloin kun on löytänyt itsellensä parhaimman kompon eri oppimisen tavoista. Let’s rock!

Päivi Jormalainen

Mitä kaikkea tarvitsee pohtia oppisopimusta haettaessa

Olet löytänyt mieleisen valmennuksen ja se toimisi valmistavana koulutuksena tutkintoon, jonka voisi suorittaa oppisopimuksena. Mitä kaikkea tarvitsee ottaa huomioon? Otan tähän esimerkiksi tuotekehitystyön erikoisammattitutkinnon (TKEAT) ja johtamisen erikoisammattitutkinnon (JET), koska tunnen niiden kuviot hyvin. Olen suorittanut molemmat tutkinnot ja olen opiskellut niiden jälkeen myös näyttötutkintomestariksi. Olen myös toiminut valmentajana molempiin tutkintoihin valmistavassa valmennuksessa.

Kun pohdit noista kahdesta tutkinnoista, kumman voisit suorittaa, ota huomioon pari asiaa. JET:ä suorittaessa pitää olla esimiesasemassa tai johtamistehtävässä, jotta tutkintoa voi suorittaa. Pitää siis löytää tutkinnon suorittamista varten johtamisen kehityshaaste. Itse tein JET:n ottaen huomioon asiakkaiden ja yhteistyökumppaneiden johtamisen haasteet konsultointi- ja koulutustilanteissa. Asiakuuden johtamisesta saa myös kehityshaasteen aikaiseksi. Siinäkin on olemassa johtamishaaste. Vastaavasti TKEAT:a suoritettaessa pitää olla aito tuotekehitystyö olemassa. Se, mikä on tuotekehitystyö, on aivan yrityskohtainen asia. Sinun ei tarvitse olla oman yrityksesi Pelle Peloton. Tuotekehitystyön ei tarvitse olla mikään patenttia ja rekisteröintiä vaativa asia. Saa toki olla, mutta enemmänkin on toteutettu tuotteistamisen haasteita. Voidaan myös Jari Parantaisen termiä käyttäen parastetaan. Itse olen tehnyt kyseisen tutkinnon tuotteistamalla oman yritykseni palveluja selkeämmäksi kokonaisuudeksi. Talouspäällikköpalvelu kirkastui siinä pohdinnoissa. Repertuaariin tuli silloin myös muita tuotteita, jotka kuitenkin ovat jääneet taka-alalle, kun koulutus- ja valmennus ovat tulleet tilalle. Samalla tuli kuitenkin pohdittua kaikki olennaiset ydintoiminnot pienyrityksen arjessa läpi.

Oppisopimus tehdään työnantajan kanssa. Työsuhteen pitää olla vähintään oppisopimuksen pituinen. Jos työpaikka vaihtuu niin kannattaa sopia uuden työpaikan kanssa, että oppisopimusta voi jatkaa sen yrityksen puitteissa. Sitten tehdään oppisopimustoimiston kanssa muutossopimus. Yleensä työnantajat suhtautuvat positiivisesti henkilöön, joka on kiinnostunut kehittämään itseään ja työpaikkansa toimintoja.

Yrittäjä voi tehdä myös oppisopimuksen oman yrityksensä nimiin. Kyllä! Kannattaa kysyä oppisopimustoimistosta rahoitusta tutkinnon suorittamiseen.

Työpaikkaohjaaja nimetään työntekijälle yleensä oman yrityksen esimiehistöstä. Mieti valmiiksi kuka voisi ohjata sinua parhaiten tutkinnon suorittamisessa. Ohjaaja on sinulle tärkein työpaikalla oleva henkilö oppisopimuksen suorittamisen ajan. Käytte arviointikeskusteluja, keskustelette tutkinnon perusteista ja kehityshankkeesta yhdessä. Joskus se voi olla lähin esimies, mutta joskus voi olla hyvä, että se on joku toinen henkilö. Yrittäjällä ei välttämättä yrityksessä ole kollegaa, joka voisi olla työpaikkaohjaajana tai mentorina niin kuin yrittäjien ohjaajaa kutsutaan. Mieti rohkeasti kuka voisi olla mentorisi. Älä ujostele kysyä esikuvaasi mentoriksi. Yllättävän usein he suostuvat siihen. Jos he eivät itse ennätä mentoriksi voi heillä olla hyvä ehdotus sopivaksi henkilöksi. Oppisopimustoimistosta voi saada myös vinkkejä.

Kehityshankkeen kannattaa aina olla aito ja oikea yritykselle hyödyksi oleva. Silloin se on mielekäs käynnistää ja toteuttaa! Ei ole järkeä käyttää aikaa pelkän tutkinnon saamisen vuoksi. Ota kaikki hyöty irti ja kehitä yrityksen toimintoja. Kaikkea ei tarvitse myöskään tehdä yksin. Työpaikalla voi olla työryhmä viemässä asioita eteenpäin. Sinä koordinoit ja raportoit asioita huomioon ottaen tutkintovaatimukset. Molemmissa tutkinnoissa tehdään kehitystyö, jonka vaatimukset määräytyvät tutkinnon perusteiden mukaan. JET:ssä tehdään enemmän johtamistyön kehittämistä ja TKEAT:ssa konkreettisempiin tuotteisiin tai toimintoihin liittyvää kehitystyötä. Huomaa, että myös palvelu on tuote!

Kun tutustut tutkinnon perusteisiin, joissa esitetään osaamisvaatimukset, kannattaa kiinnittää huomiota muutamiin asioihin

· Verbit, joita käytetään kussakin kohdassa. On paljonkin eroa, jos verbinä on tietää tai osaa tehdä.
· Kaikkiin tutkinnon perusteiden kohtiin pitää osata vastata, vaikkei niitä omalle kohdalle tulisikaan.
· Muista, että kaikki vaatimukset liittyvät sinut oppisopimuspaikan mittasuhteisiin. Ei tarvitse keksiä ydinreaktoria uudelleen.
· Valmennuksen alkuvaiheessa tutkinnon vastaanottaja tulee tapaamaan valmennettavia ja esittelee miten, tutkinnon suorittaminen etenee valmennusmatkan aikana.
· Me valmentajat varaamme valmennuksen lähipäivillä aikaa myös tutkintojen ohjaamiseen. Olemme käytettävissä myös lähipäivien välissä. Älä jää kysymystesi kanssa yksin. Kaikki valmentajamme ovat perehtyneet tutkintojen perusteisiin.
· Näyttötutkinnon tutkintotilaisuutta varten kannattaa ruveta keräämään materiaalia tietokoneelle omaan kansioon. Ne voi olla muistiinpanoja, kuvia, mitä vaan mikä liittyy sinun aiheeseesi. Tietojen ei tarvitse tässä vaiheessa olla mitenkään jäsenneltyjä, kunhan laitat ne muistaessasi talteen, jotta voit hyödyntää niitä tutkintotilaisuuteen valmistautuessasi.
· Älä ole huolissasi, jos et ole hyvä kirjoittamaan tai tekemään hienoja esityksiä. Tutkintotilaisuudessa esittämistapa on vapaa. Suullisesti voi myös täydentää esitystä. Sinä selviät siitä aivan varmasti!

Jos elämäntilanteet muuttuvat, voi oppisopimuksen pistää jäähylle. Se kannattaa sopia heti, kun tulee se tunne, että nyt ei pysty etenemään opinnoissa, jotta oppisopimusaika ei kulu turhaan. Yhteen tutkintoon voidaan myöntää oppisopimus vain kerran ja aika voi olla tietyn mittainen. Jos oppisopimusta ei pistetä katkolle eikä opiskella kuitenkaan, menettää mahdollisuuden valmistavaan koulutukseen siltä osalta, kun aika ei enää riitä.

Tutkinnon voi suorittaa myös ilman valmistavaa koulutusta, jos osaaminen on jo olemassa. Tätä vaihtoehtoa suunnitellessa kannattaa tutustua huolellisesti tutkinnon perusteisiin, ettei siellä ole jotain yllättäviä vaatimuksia. Ja valmistavasta koulutuksesta saa kyllä yleensä runsaasti työkaluja pakkiin lisää.

Valmenturesin Matkantekijä-valmennuksessa et ole yksin. Olemme mukana niin tutkintoasioissa kuin työarjen haasteissa. Autamme teitä viemään omia ja organisaationne haasteita eteenpäin antamalla lukuisia työkaluja teille käyttöönne.

Ota yhteyttä! Jutellaan lisää asiasta!

Päivi

 

Minäkö Hitler?

Tästä on jo joitakin vuosia aikaa. Otettiin uusia taloushallinnon järjestelmiä käyttöön työpaikalla. Ulkopuolinen kouluttaja oli paikalla perehdyttämässä meitä järjestelmän syövereihin. Työntekijöillä piti mielestäni olla selvä kuva omista toimenkuvistaan, työtehtävistä ja järjestelmän käytöstä. Iltapäivällä yksi perehdytettävä alainen kysyi, milloin hän saa tietyn työtehtävän hoitoonsa. Vastasin siihen hänelle, että asiahan on jo keskusteltu ja se tehtävä ei tule hänen vastuulleen. Jatkettiin koulutusta, mutta tämä alaiseni oli kerennyt käydä päivittämässä Facebookiinsa, että pomoni on Hitler.

Ei ennätetty lopettaa koulutusta siltä päivältä, kun yrityksen hallituksen puheenjohtaja soittaa ja kysyy, mitä helvettiä siellä on tekeillä. Minä olen hoo-moilasena asiasta ja sanon, että meillä on tämä koulutus tässä kesken, ei tässä kummempaa. Sain selonteon tilanteesta saman tien. Vaikka Facebook oli silloin vielä aika tuore kommunikointiväline, tieto kulki jo nopeasti eteenpäin. Sain kuulla kommentista siis kesken koulutuksen. Päätin, että en reagoi siihen siinä tilanteessa mitenkään. Koulutus jatketaan kunnialla loppuun.

Yrityksen toimitusjohtaja selvitti juristilta, että voimmeko antaa kirjallisen varoituksen työntekijälle. Fb oli silloin niin tuore, että juristi piti sitä suljettuna ympäristönä ja vaikea olisi kirjallista varoitusta antaa. Koitti seuraava päivä ja pyysin kyseisen viestin lähettäneen alaiseni juttelemaan kanssani. Keskustelimme liki kaksi tuntia asioista. Hän pyysi anteeksi ja tirautti itkeäkin siinä. Onnistuimme keskustelemaan asiallisesti. Huvittavaksi tilanteen teki se, että yrityksen varaston ulko-ovelta näki huoneeseeni ja varaston työntekijät, jotka olivat keskustelukumppanini kavereita, kävivät kurkkimassa ulko-ovelta vieläkö me palaveerataan. No, jonkinlainen työrauha saatiin aikaiseksi ja työt jatkuivat.

Saman vuoden loppupuolella selvitimme mahdollisia työajanseurantajärjestelmiä ja kävimme yhdessä aiemmin mainitun henkilön kanssa tutustumassa järjestelmätoimittajan luona heidän tarjontaansa. Paluumatkalla minulle esitettiin pyyntö alaiseltani, että hän voisi tehdä töitä 6 tuntia päivässä nykyisellä palkalla. Vastasin siinä samalla, että kyllä työajan lyhennykseen voidaan suostua, mutta palkka pienenee työajan pienenemisen suhteessa. Sain vastaukseksi, että hänen täytyy sitten irtisanoutua. Vastasin edelleenkin samoin kuin aiemmin ja kysyin heti, että onko tämä tulkittava irtisanoutumiseksi. Hän minulle vastasi, että kyllä. En tiedä oliko hän ajatellut itsensä korvaamattomaksi yritykselle, mutta minä olin tyytyväinen, että hän hakeutui uusiin haasteisiin. Osaston ilmapiiri raikastui samalla kertaa ja koko porukalla oli helpompi hengittää.

Esimiehenä oleminen ei ole aina helppoa. Haastavat tilanteet on hallittava. Tässäkin voidaan pohtia kuka loppujen lopuksi oli
tämän tarinan Hitler?

Päivi Jormalainen