Menestys 

Ilo ja suru, nauru ja itku sekä onnistuminen ja epäonnistuminen ovat pelottavan lähellä toisiaan. Jokaisella meistä on kokemuksia siitä, mitä onnistuminen vaatii. Aiheesta kertoo myös lukemattoman monet kirjat, elokuvat ja biisit. Ennen onnistumista on kuitenkin takana poikkeuksetta pitkä polku, jota menestyjät ovat kulkeneet.

Jukka Jalonen kirjassaan sanoo osuvasti, jokainen voi onnistua voittamaan mestaruuden kerran, mutta yritäpä pitää joukkue parhaiden joukossa useita vuosia.

Ravintolamaailmassa kaikkein tärkeimmän menestyksen saavat aikaan työtekijät, jokaista työvuoroa tulisi verrata esimerkiksi tennisotteluun. Annat parhaan osaamisesi jokaisessa kohtaamisessa. Osa tästä on kokemuksen tuomaa rutiinia, loppu taas kunnianhimoa, ammattietiikkaa ja ennen kaikkea halua voittaa päivittäin, asiakkaan silmissä.

Pitkäjänteistä työtä ja harjaantumista kohti mestaruutta on mielestäni helppo kuvata esimerkiksi vuorikiipeilyllä. Vuorelle matkatessa täytyy olla aikaa ja tottua aina vallitseviin olosuhteisiin. Pitää muistaa välillä pysähtyä ja tehdä järkeviä päätöksiä jatkon kannalta. Vuorelta alaspäin matka kuuluu taittaa myös samoja oppeja noudattaen hyödyntäen opittua. Jos sattuisitkin tipahtamaan suoraan huipulle, ovat keli ja selviytymisolosuhteet pidemmälle oleskelulle todennäköisesti haasteelliset.

Verkostoissamme on ihmisiä, jotka mielellään puhuvat asiaoista. On myös niitä ihmisiä, jotka puheen lisäksi vievät asiat maaliin ja siitä vielä eteenpäinkin. Jälkimmäisen kuvauksen kaltaiset osoittautuvat yleensä todellisiksi menestyjiksi. Tyhjillä lupauksilla, epäoikeudenmukaisuudella tai suuta soittamalla ei saa menestystä saati jatkuvuutta. Puheet ja teot kuuluisikin olla aina samalla viivalla, vastuu luo vapautta ja vapaus vastuuta.

Mitä hintaa me maksamme menestyksestä? Vai menestymmekö jonkun toisen kustannuksella. Mistä tiedät, että et ole vain keräämässä rusinoita pullista. Määrätietoinen pitkäjänteinen tekeminen sekä harjoittelu antavat hyvän pohjan onnistumisille.

Sana menestys on lähellä sanaa menetys. Menestyksen karheaa kääntöpuolta ajatellessa mietin, mitä olemme valmiita uhraamaan menestyksen toisessa vaakakupissa. Monelle se voi olla esimerkiksi terveyttä, kaipuuta, vähäistä unta tai ajanpuutetta läheisiltä. On hyvä muistaa miettiä ”miksi” teet mitä sitten teetkään. Jos ei tiedä minne on menossa, ei liene suurta väliä mitä kautta sinne sitten matkaa.

Valmentures-matkan aikana pääset pysähtymään ja pohtimaan millä tavoin voit itseä haastaa kohti tulevaa menestystä.

Toni Juvonen

”Kiitos ei oo kirosana”

(Kuva: Elina Kellman)

Kesälomakauden alkaessa tartun meille pidättyväisille suomalaisille ehkä vaikeasti luonnistuvaan taitoon – kiittämiseen. Hyvin tuttu on tuo tunne, että kesäloman lähestyessä työn vauhti ja kiire vain lisääntyvät. Venytään äärisuorituksiin ja yritetään tehdä parhaamme, jotta voisimme ansaitusti jäädä lomille ja hengähtää. Työntekijöillä, mutta myös esimiehinä toimivilla tilanne on aivan sama.

Esimies ei ehdi ajatella tai tule ajatelleeksi, kuinka paljon merkitsee tuo yksi pieni sana ”kiitos” sillä hetkellä, kun olet paiskinut töitä yhteisten tulosten eteen koko pitkän talven. Kiitos vapauttaa, se tuo helpotuksen, sillä yhdellä pienellä sanalla voi antaa palautteen, joka kertoo, että juuri sinun työpanostasi on tarvittu ja että olet merkityksellinen tälle työyhteisölle.

Tämän päivän johtajat ja alaiset saattavat työskennellä hajallaan ja kaukana toisistaan. Kun emme säännöllisesti tapaa ja olemme yhteydessä vain muodollisin välinein, Skype-agendan, puhelimen taikka sähköpostin kautta, emme kohtaa ohimennen tai näe pomon kehonkieltä. Tällaisessa tilanteessa on erityisen tärkeää, että kiittäminen on tietoisesti osa muutoin aikataulutettua kanssakäymistä.

Parhaissa työpaikoissa kiitoksen jakaminen on tietoista ja se pyritään maksimoimaan. Noissa työpaikoissa etsitään yhdessä tilaisuuksia kiittää ja kiitosta jaetaan suurimmalle osalle henkilöstöä. Perustellusti tapahtuva kiittäminen vahvistaa yrityksessä toivottua toimintaa ja on hyvin kustannustehokas keino kannustaa sekä vahvistaa yhteisiä pelisääntöjä. Oikeudenmukaisuuteen perustuva kiittäminen kantaa hedelmää ja vahvistaa työntekijän motivaatiota. Pomon on tärkeää oikeasti kohdentaa kiitoksensa ja oltava aidosti läsnä kiitoksessa. Persoonaton tusinalahja tuskin yksistään lämmittää yhtä paljon, kuin henkilökohtaisesti ja ehkä samalla myös julkisesti annettu tunnustus hyvästä työsuorituksesta tai tavoitteen saavuttamisesta. Kiitosten saaja osaa tunnistaa kyllä aidon kiitoksen!

Kun esimiehet rohkaisevat kiitosten antamiseen, on alaisten helppo myös antaa kollegoilleen kiitosta ja kohottaa näin työpaikan yhteishenkeä. Paras arvo kiittämisessä nähdään jo siinä, että kiitoksen saaja näkee itsensä ja tekemisensä arvokkaana. ”Kiitos” – opetellaan tuo pieni sana, sillä tiedämme kaikki, että se kaikuu korvissa kauan.

Anu Kurvinen

Itsensä johtamisen työkaluja

Ennen kuin voit johtaa muita sinun on osattava johtaa itseäsi. Olen halunnut tulla paremmaksi itseni johtamisessa ja olen siksi tutustunut aiheeseen varsin paljon. Esittelen lyhyesti pari työkalua, joita olen hyödyntänyt itse, ja joista on ollut apua myös monelle valmennettavalle.

Sinisen meren strategian nelikenttä on peräisin Kimin ja Mauborgnen (2005, 2015) jo klassikoksi muodostuneesta kirjasta. Kirja tarjoaa hyvän kattauksen työkaluja oman yrityksen nykyisen liiketoiminnan analysointiin ja kilpailijoista erottautumiseen. Osa kirjan työkaluista soveltuu hyvin myös itsensä johtamisen kehittämiseen.

Tässä esitellään sinisen meren strategian nelikenttä (Kuva 1). Kun se täytetään rehellisesti ja jaetaan lähtötilanne avoimesti valmennettavien kesken, saadaan kokonaiskuva olemassa olevista muutostarpeista.

Kuva 1. Minun vuoden 2017 tavoitteeni näyttää tältä.

Tämä on minun viimeisen parin vuoden sisällä tekemistäni versioista kuudes. En ollut aiempiin tyytyväinen, mutta tämä alkaa olla aito ja rehellinen. En ole ottanut tarkasteluun mukaan perhettä, sillä näiden muutosten tuloksena aika perheen kanssa lisääntyy ja parempi läsnäolo vapaa-ajalla paranee. Parempi läsnäolo ja energia lisäävät laatua myös työhön.

Aputyökaluna voi käyttää kuvan 2 mallia, jonka avulla tehdään näkyväksi olemassa olevien tehtävien tärkeysjärjestys. Samalla löytyy helposti alku, josta muutostyö itsensä johtamisessa voidaan aloittaa.

Kuva 2. Tärkeiden ja ei tärkeiden tehtävien seulonta

Kun työntekijä ja esimies (tai kollegat keskenään) täyttävät kumpikin nämä ja vertailevat näkemyksiä, niin on luotu hyvä pohja työtehtävässä kehittymiselle. Tällaiset työkalut toimivat silloin, kun työpaikan kulttuuriin kuuluu avoimuus sekä luottamus. Näin ei jokaisessa työpaikassa valitettavasti ole. Tarvitaan valmennusta sekä esimiehille että johdettaville.

Onko itsensä johtaminen sinulle tärkeä asia? Tarvitsetko siinä kehittymiseen valmennusta?

Valmentures – valmennuksissa etsitään ja löydetään uusia asioita – pieniä ja suuria. Samalla syntyy parempaa johtajuutta. Sinä asetat tavoitteita ja me autamme matkalla.

Lähde matkaan kanssamme.

Pasi Juvonen

Luovuus

Luovuus mutta ei kuitenkaan luoviminen. Useasti kuulee puhuttavan luomisen tuskasta, tai, että pidettäisikö luova tauko? Mistä nämä sanat oikeastaan saavat alkunsa, tai mitäkö niillä ajetaan takaa? Onko niin, että on voitu painaa pitkää päivää ja kovalla tahdilla, kunnes on ollut pakko pitää tauko, ettei pää himmene. Voisiko kirjailija kokea luomisen tuskaa, jos tekstiä ei synny? tai arkkitehti, kun taloon ei mahdu kaikki mitä asiakkaalle luvattiin.

Ravintolamaailmassa luovuutta tarvitsee jokainen työntekijä arkipäivistä lähtien. Esimerkiksi: perjantai-ilta ja täyteen varattu ravintola. Ainoa, mikä on varmaa, on epävarma. Raaka-aineet eivät tulleetkaan ajoissa, henkilökuntaa on äkillisesti sairastunut, osa raaka-aineista on vielä jäässä, tai asiakas päättääkin tilata paikan päällä jotain muuta kuin mitä on sovittu etukäteen. Tällaisinä päivinä arjen luovuus nousee suureen arvoon. Orkesterin täytyy toimia ulkoapäin katsottuna rasvatusti ja niin, että asiakas saa ensiluokkaista palvelua ja tuotteen muutoksista huolimatta.

Mitä jää, jos luovuus otetaan pois?

Luovuus liitetään helposti pienen ihmisryhmän etuoikeudeksi. Monesti ajatellaan luovuuden liittyvän taiteilijoihin, julkisiin ammatteihin, tai muuten vain tyhjäntoimittajiin, joilla on aikaa olla luovia elämässä.

Luovuus ja luovat ihmiset ovat saaneet uudet kasvot uudenajan yritys- ja oppimiskulttuureissa. Nykyisin uskalletaan lähteä tekemään jopa projektia ilman, että lopputulos olisi tiedossa. Useissa firmoissa on luovia johtajia, ja he vastaavat esimerkiksi siitä, että aika riittää luovuuden näkymiselle yrityksen arjessa.

Kiireellä tapamme varmasti luovuuden. Pysähtymällä ja miettimällä, mitä teemme, on huima merkitys myös luovuudelle. Miten luovuus voi sitten näkyä ihmisillä, jotka eivät mielestään ole ollenkaan luovia. Suomessa voisin nostaa esille yksinkertaisia asioita kuten ”tee se itse -porukan” tai vanhat kunnon Pirkka -niksit. Ilman luovuutta ei löytyisi pulmiin ratkaisuja, tai uusia käyttötarkoituksia jo keksityille esineille.

Luovuus näkyy jopa maailmalla ja Suomessa parhaiten menestyvien yritysten arvoissa. Tähän on tietoisesti järjestetty aikaa, tai siitä on tehty ideapankki mielessä tärkeä osa bonusten maksun mittaria. Lainaten kirjallisuutta: ” maailma on täynnä idearikkaita, luovia ja innovoivia ihmisiä. Heitä yhdistää yksi asia. He ovat kaikki alle 7 vuotiaita”

Miten sinä voisit houkutella oman luovuutesi esiin arjen kiireessä?

Toni Juvonen

Oppimisen haasteita

Minä olen kokenut olevani hyvä ja nopea oppija. Kuitenkin huomaan, kuinka monessa mukana oleminen ja häiriöiden hyväksyminen oppimisitilanteessa ovat heikentäneet kykyäni oppia ja painaa mieleen. Olen kuullut ja lukenut jostain asiasta, mutta miten ne yksityiskohdat sitten menivätkään. Tai muistanko ollenkaan? Asia voi olla kiinnostava ja innostava ja silti se ei jää päähän.  Asian oppimisesta olisi hyötyä myös käytäntöön vietynä. Vähänkö ärsyttävää, kun ei muista.

Yhtenä keinona silloin kun haluan oppia ja muistaa asioita, yritän rauhoittaa tilanteen mahdollisimman hyvin. Itselläni se tarkoittaa menemistä sellaiseen paikkaan missä ympäristön häly ei häiritse ja keskeytä. Sen paikan ei tarvitse olla täysin hiljainen. Riittää kun voin keskittyä asiaani. Kännykkä hiljaiselle, eikä avoinna tietokoneella sellaisia some-kanavia, jotka saattavat häiritä tai keskeyttää ajatuksen juoksua. Voin kohtuullisen hyvin sulkea ympäristön ulkopuolelle, mutta rauhallinen paikka auttaa keskittymisessä.

Nukun välillä huonosti ja tästä syystä olen välillä tosi väsynyt. Ja silloin on aivan turha yrittää saada tajunnan virtaa uppoamaan päähän. Silloin voi tehdä niitä asioita mitä voi; rutiinitöitä tai lähteä lenkille hankkimaan virtaa ja virkeyttä. Arjessa ei aina voi itse päättää tauon paikka, mutta joskus voi auttaa hartioiden pyöritys tai venyttely. Jos vaan mahdollista, niin kannatan pienten torkkujen ottamista. Vanhoja tuttuja vinkkejä, mutta tuleeko käytettyä?

Tykkään kuunnella asiatekstejäkin, jos vaan on mahdollista, koska voin silloin hyödyntää käsiäni keskittymisen auttamiseksi ja esimerkiksi neuloen. Neuleen voi tiputtaa käsistä saman tien, kun tulee sellaista asiaa, mistä haluaa tehdä itselleen muistiinpanoja tai merkintöjä. Katsominen toimii myös hyvin, jos katsottava materiaali on riittävän kiinnostava, jotta sitä jaksaa keskeytymättä seurata. Jos ajatus katkeaa ja sattuu olemaan livetilanne eikä voi palata takaisin menetettyyn hetkeen, voi hukata jonkun helmen. Joskus webinaarit on tehty niin, että niissä näkyy pelkästään puhujan naama eikä mitään kiinnostavaa asiaa esitetä ohessa muuten kuin puhumalla. Annan äänen soljua ja katse voi vaeltaa, vaikka ulkomaisemissa. Minulla on onni asua järven rannalla ja kotini monista huoneista on näköala järvelle. Niin työhuoneestanikin. Ihana lepuuttaa katsetta maisemassa. Pitää kuitenkin muistaa keskittyä kuuntelemaan.

Itse en osaa juurikaan piirtää tai muutoin ilmaista itseäni visuaalisesti. Kateellisena seuraan niitä, jotka osaavat nappaamistaan havainnoista tehdä visuaaliset muistiinpanot. Toisaalta tässä tullaan siihen, että paljon on käytettävissä visuaalista materiaalia verkossa ja kirjallisuuttakin. Itsekin tykkään niistä, vaikka tykkään lukemisesta muuten. Kyllä se kuva tekstin välissä vetreyttää muistisoluja ja virkistää muutenkin. Jaksaa lukea taas.  Mutta varsinkin sellaisten henkilöiden, joille lukeminen on vaikeaa kannattaa etsiä materiaalia, joka puhuttelee itseään.

Keskusteleminen, dialogi on yksi arvokkaimmista oppimistavoista. Anna dialogille mahdollisuus. Opettele kuuntelemaan. Muiden kokemuksista niin hyvistä kuin huonoista voi saada erittäin arvokkaita koppeja. Ja dialogissa on helppo nopeasti testata omia ajatuksiaan. Kannattaa olla rohkea! Lähteä keskusteluun ja olla siinä aktiivisesti mukana kunnioittaen toisia. Itse tahdon puhua toisten päälle ja siksi monesti odotan liian kauan mielipiteeni ilmaisemista, etten pahoita toisen mieltä. Huoh! Taitolaji, jossa on opettelemista.

Ei pidä unohtaa myöskään tekemistä. Kaikkea ei ole pakko opetella kantapään kautta, mutta siitä jää kyllä tosi hyvä muistijälki, miten ainakaan ei kannata tehdä. Yhdessä tekeminen, toisten tekemisestä oppiminen on monesti erittäin rikastuttavaa. Nuoremmilla ei välttämättä ole vanhempien henkilöiden ennakkoluuloja muutokseen. Viisautta löytyy ikään ja kokemukseen katsomatta.

Oppiminen on tärkeää, ikuista ja vieläpä kivaa. Kivaa nimenomaan silloin kun on löytänyt itsellensä parhaimman kompon eri oppimisen tavoista. Let’s rock!

Päivi Jormalainen