Irti ryhtymisrajoitteista

Yläpuolella on sanapilvi tämän artikkelin sanoista. Omia sanapilviä voit tehdä osoitteessa http://www.wordle.net/

Olen mukavuudenhaluinen ihminen. Useimmat meistä ovat, vaikka joku saattaa muuta väittääkin. Monilla meistä menee hyvin tai ainakin ”ihan kivasti”, joten vallitsevan olotilan muuttamiseen ei koeta olevan mitään tarvetta. Mukavuusalueella on kiva olla.

Muutos tulee kuitenkin ajankohtaiseksi aika ajoin. Sen herättävät joko ulkoiset tekijät (esim. yt–neuvottelut työpaikalla tai haasteet ihmissuhteissa) tai sisäisen muutostarve. Alkaa hahmottua tarve tehdä asioiden nykytilalle jotain.

Muutoksen ajattelemisesta ja siitä puhumisesta on vielä pitkä matka tekoihin. Vanha espanjalainen sananlasku ”Häristä puhuminen on eri asia kuin areenalla oleminen” pitää hyvin paikkansa. Kutsun tekoja estäviä tekijöitä ryhtymisrajoitteiksi.

Ryhtymisrajoitteita aiheuttavat:

  • turvallisuuden tunteen puuttuminen
  • uuden oppimiseen liittyvä ahdistus (opinkohan minä?)
  • tuntemattoman pelko
  • pois oppimisen vaikeus

ja monet muut syyt. Jos on tottunut olemaan usein oikeassa, on hankalaa alkaa kysyä ja oppia keskustelemalla sekä kuuntelemalla muita. Jos on tottunut odottamaan ohjeita muilta, on hankalaa alkaa johtaa itseään ja omaa tekemistään aiempaa paremmin.

Uuden oppiminen ei aina ole mukavaa. Kun tehdään uusia asioita tai tuttuja asioita uudella tavalla niin aluksi ei osata. Se ärsyttää ja tuottaa epämukavuutta. Mukavuusalue ja epämukavuusalue ovat monenlaisissa valmennuksissa yleisesti käytettyjä käsitteitä. Niiden välissä on hankalasti ylitettävä ryhtymisrajoitteiden rämeikkö (kuva).

Rämeikölle ei ole helppoa pääsyä. Sen alkureunalla muutoksentekijää vaanivat jo aiemmin listattujen lisäksi vielä mm. vitkastelu ja alisuorittaminen, epämiellyttävien tehtävien välttely ja lykkääminen, epäonnistumisen ja onnistumisen pelko, itsensä puijaaminen ja ontuvat selitykset sekä edellisiä toistamalla syntyvä opittu avuttomuus.

Mene pidemmälle rämeikköön, sillä alun epämukavuus helpottaa aika nopeasti. Moni epävarmuus ja pelko hälvenevät kun rohkaistuu kohtaamaan ne. Kun jatkat sinnikkäästi uuden oppimista, huomaat jo muutamassa tunnissa oppineesi valtavasti uutta. Samalla oma mukavuusalue laajenee ja rämeikkö kutistuu.

Rohkeus lisääntyy tekemällä rohkeita tekoja.

Valmentures – valmennuksissa tarjoamme sinulle työkaluja muutokseen ja uuden oppimiseen. Kuljemme rämeikolle kanssasi. Joko mennään?

Pasi Juvonen

Ei härvätä

Härväys = kiire, pelleily, aikaansaamattomuus, turha sekoilu, jonninjoutavuus.

Sopivassa nosteessa matkalla kohti flown alkua tulee hetkiä, jolloin on parempi pysähtyä minuutiksi ja organisoitua, kuin juosta tunti ja sen jälkeen yrittää pysähtyä edes minuutiksi. Kiirettä on mielestäni olemassa kahdenlaista: organisoitua ja organisoimatonta. Jälkimmäistä tapaan kutsua mm. turhaksi härväämiseksi.

Mikä sitten aiheuttaa meille härväämisen tarpeen? Olemmeko omista töistä jäljessä, vai kohdistuuko tekemiseen kolmannen osapuolen painetta asiakkaan lisäksi? Hyvällä johtamisella, selkeitä prosesseja luomalla, voi saada tasalaatuisuuden lisäksi aikaan myös organisoitua kiirettä. Mitä kaikkea voimmekaan piilottaa tuon kiireen ja härväämisen taakse? Esimerkiksi monet laadulliset mittarit laukeavat juuri kiireessä. Työkavereille on jopa oikeutettua tiuskia ja korottaa ääntä kiireen varjolla.

Mitä on kiire? Ravintolan keittiömaailmassa on jo kulunut lause: ”kiire on ammattitaidon puutetta”. Itseään johtamalla kokki voikin saada ihmeitä aikaan. Sanalle ”kiire”on olemassa myös vanha sananlasku. ”Kiireestä kantapäähän”. Tämä viitannee ihmisen päälaen ja kantapään väliseen matkaan.

Mutta mitä jos esimiehillä on aina kiire ja hekin härväävät? Antaako se luvan muiden ruveta sekoilemaan perässä? Voiko johtoportaan kanssa erimieltä oleminen johtaa varjojohtajuuteen tai kuppikuntien syntyyn? Härväys ja kiire kulkevat käsikädessä. Usein mietin, mitä kiire tekee luovuudelle ja ideoinnille? Onhan totta, että aikuisten päivittäinen arjen kiire on samalla omien lapsien lapsuus.

Valmentures -valmennus antaa esimerkiksi hyvän alun oman ajankäytön hallintaan ja turhan härväämisen poistamiseen.

Toni Juvonen

Postikortti

Aloittaminen on usein se hankalin askel. Sitä odottaa inspiraatiota siivoamiseen, elintapojen muuttamiseen tai vaikka minun tapauksessani kirjoittamiseen. Elän tunteilla ja haluan saada ihmisissä herätettyä tunteita tekemisilläni, olivat ne sitten leivonnaisia, tanssikoreofragioita tai tekstinpätkiä. Etsin oikeaa fiilistä aloittaakseni, jotta lopputulos olisi mahdollisimman hyvä, ehkä jopa täydellinen.

Miksi on tarve tavoitella täydellisyyttä?

Muutama viikko sitten katsoessani Vain Elämää havahduin, miten suureksi ongelmaksi kirjoittamisen pelko on päässyt. Laulaja Irina lähetti ohjelmassa postikortin Espanjan matkalta perheelleen. Minä en ole pystynyt pitkään aikaan kirjoittamaan korttia edes kotiin. Matkustan useamman kerran vuodessa ja joka kerta mielessäni on kaksi asiaa: magneettien ostaminen siskoille ja vanhemmille sekä postikortit läheisille kohteeseen saavuttua. Kyse ei ole pröystäilystä, mihin ehkä äidilläni oli tarve käydessämme etelässä vuosikymmen sitten. Hän oli tehnyt valmiiksi sukulaistemme osoitteilla olevat tarrat, jotka lätkäisi kortteihin ja kirjoitti ”Aurinko paistaa! T. Huhtirannat”. Toisaalta, se oli nopeaa, helppoa ja kätevää, koska kallisarvoista aikaansa lomalla ei kannattanut tuhlata.

Minulle korttien lähettäminen on juhlallinen tunne, missä haluan jakaa matkani toisen kanssa kirjoitukseni kautta. On myös halu pitää kulttuuria yllä, sillä fyysistä postia saa yhä harvemmin. Vuosi sitten kesällä matkustin ympäri Balkania yli kaksi viikkoa mutta kuten jo tavakseni on tullut, raapustan tekstiä kiireessä Ljubljanan lentokentällä ehtiäkseni lennolle Helsinkiin. Yksi, se tärkein, kortti päätyy postilaatikkoon. Muut vaivalla Zagrebin käsityöputiikista hankitut kortit pysyvät visusti repussani aina kotiin asti, jossa ojennan tyhjän kortin äidilleni muiden tuliaisten kanssa. Ei olisi ollut vaikeaa kirjoittaa lapsuuden osoitettaan, nuolla postimerkkiä ja laittaa kortti keltaiseen laatikkoon.

Esteenä olen aina vain minä ja minun ajatukseni. Odotan, jos seuraavana päivänä tapahtuisi joku tosi kiinnostava juttu, josta haluan kirjoittaa. Odotan ja odotan, kunnes tulee kotiinpaluu. Kortin pitäisi kuitenkin olla vastaanottajalla ennen saapumistani  kotiin. Näin syntyy dilemma ja olen umpikujassa. Vaikka haluaisin nauttimaan olostani ulkomailla, syntyy itselleni asettamien esteiden takia kotiinpaluusta usein isompi ongelma kuin matkalle lähtemisestä.

Lähivuosina reissut ovat tuntuneet työlle, sillä olen usein ottanut vetovastuun suunnittelusta sekä käytännön asioista. Kaiken tulee olla täydellistä: otetaan spontaaneja kuvia, jotka saavat satoja tykkäyksiä, tavataan paikallisia, jotka kertovan meille parhaat nähtävyydet turismin ulkopuolelta sekä nautitaan reissusta niin, että itketään paluumatkalla. Harvemmin, tai ei vielä koskaan, ole kaikki mennyt suunnitelmieni mukaan. Tähän eivät ole auttaneet kymmenet opaskirjat, blogit tai Excel-taulukot.

Elämää ei voi suunnitella etukäteen. Parhaat jutut syntyvät vahingossa. Joskus on kuitenkin hetkiä, kun asioita on tehtävä, vaikka olosuhteet tai tunnelma eivät tuntuisi siihen ihanteellisilta. Näinä hetkinä on silti muistettava pitää pää ja mieli avoimina. Minä aioin elokuussa Puolaan matkatessani jättämään stressin kotiin ja nauttimaan ajastani reissussa. Ehkä myös kirjoitan muutaman kortin, kuka tietää.

Milloin sinä olet viimeksi lähettänyt postikortin?

Sonja Huhtiranta

Miten ylittää asiakkaan odotukset?

Sain henkilökohtaisen kokemuksen odotusten ylittymisestä asioidessani urheiluliikkeessä. Lahjaksi ostettu salibandymaila ei ollut pelaajan toiveiden mukainen, joten palasin liikkeeseen vaihtamaan sen.

Valitettavasti en enää löytänyt ostoskuittia. Ensimmäinen kohtaamani myyjä kertoi ystävällisesti, ettei vaihto onnistu ilman kuittia, vaan ainoa ratkaisu muokata mailaa mieleiseksi on ostaa mailaan uusi lapa. Pohdin asiaa hetken, mutta tämä ei mielestäni ollut vaihtoehto. Kassalle tuli muita asiakkaita ja myyjä käänsi asiani toisen paikalle tulleen asiakaspalvelijan puoleen. Hän kertoi oitis, että jos muistaisin ostosumman sekä päivämäärän, jolloin ostos on tehty, niin kuitin etsiminen onnistuu helposti kassajärjestelmästä. Ja sehän onnistui.

Asiakaspalvelija joutui tekemään muutaman haun kassajärjestelmässä löytääkseen kuitin, mutta se ei ollut hänelle ongelma. Hän oli valmis asiakkaan eteen tekemään tämän. Maila saatiin vaihdettua – vieläpä 20 euroa kalliimpaan versioon.

Olin hyvin onnellinen asiakas, sillä odotukseni olivat ylittyneet ja ajattelin, että tämän kaupungin paikallisen liikkeen työntekijällä oli todellista pelisilmää. Hän tiesi, että kilpailu on kiristymässä. Hienolla asiakaspalvelulla varmistettiin, että he saavat minut palaamaan asiakkaana takaisin juuri tähän liikkeeseen.

Jäin miettimään kokemaani ja sitä, kuinka harvinaista tällainen kokemus nykyisin on. Entä, kuinka vaikeaa on yrityksen toimintaa suunniteltaessa luoda tuo ylivertainen asiakaskokemus? Monet meistä ovat omissa työrooleissamme asiakaspalvelijoita – vaikka toisen osaston kollegaa auttaessamme.

Mikä voisi olla ylivertainen asiakaskokemus sinun yrityksessäsi? Mitä voit omassa työssäsi tehdä asiakaskokemuksen parantamiseksi? Kuinka sinä voit tänään vaikuttaa asiakaskokemukseen?

Anu Kurvinen

Mitä kaikkea tarvitsee pohtia oppisopimusta haettaessa

Olet löytänyt mieleisen valmennuksen ja se toimisi valmistavana koulutuksena tutkintoon, jonka voisi suorittaa oppisopimuksena. Mitä kaikkea tarvitsee ottaa huomioon? Otan tähän esimerkiksi tuotekehitystyön erikoisammattitutkinnon (TKEAT) ja johtamisen erikoisammattitutkinnon (JET), koska tunnen niiden kuviot hyvin. Olen suorittanut molemmat tutkinnot ja olen opiskellut niiden jälkeen myös näyttötutkintomestariksi. Olen myös toiminut valmentajana molempiin tutkintoihin valmistavassa valmennuksessa.

Kun pohdit noista kahdesta tutkinnoista, kumman voisit suorittaa, ota huomioon pari asiaa. JET:ä suorittaessa pitää olla esimiesasemassa tai johtamistehtävässä, jotta tutkintoa voi suorittaa. Pitää siis löytää tutkinnon suorittamista varten johtamisen kehityshaaste. Itse tein JET:n ottaen huomioon asiakkaiden ja yhteistyökumppaneiden johtamisen haasteet konsultointi- ja koulutustilanteissa. Asiakuuden johtamisesta saa myös kehityshaasteen aikaiseksi. Siinäkin on olemassa johtamishaaste. Vastaavasti TKEAT:a suoritettaessa pitää olla aito tuotekehitystyö olemassa. Se, mikä on tuotekehitystyö, on aivan yrityskohtainen asia. Sinun ei tarvitse olla oman yrityksesi Pelle Peloton. Tuotekehitystyön ei tarvitse olla mikään patenttia ja rekisteröintiä vaativa asia. Saa toki olla, mutta enemmänkin on toteutettu tuotteistamisen haasteita. Voidaan myös Jari Parantaisen termiä käyttäen parastetaan. Itse olen tehnyt kyseisen tutkinnon tuotteistamalla oman yritykseni palveluja selkeämmäksi kokonaisuudeksi. Talouspäällikköpalvelu kirkastui siinä pohdinnoissa. Repertuaariin tuli silloin myös muita tuotteita, jotka kuitenkin ovat jääneet taka-alalle, kun koulutus- ja valmennus ovat tulleet tilalle. Samalla tuli kuitenkin pohdittua kaikki olennaiset ydintoiminnot pienyrityksen arjessa läpi.

Oppisopimus tehdään työnantajan kanssa. Työsuhteen pitää olla vähintään oppisopimuksen pituinen. Jos työpaikka vaihtuu niin kannattaa sopia uuden työpaikan kanssa, että oppisopimusta voi jatkaa sen yrityksen puitteissa. Sitten tehdään oppisopimustoimiston kanssa muutossopimus. Yleensä työnantajat suhtautuvat positiivisesti henkilöön, joka on kiinnostunut kehittämään itseään ja työpaikkansa toimintoja.

Yrittäjä voi tehdä myös oppisopimuksen oman yrityksensä nimiin. Kyllä! Kannattaa kysyä oppisopimustoimistosta rahoitusta tutkinnon suorittamiseen.

Työpaikkaohjaaja nimetään työntekijälle yleensä oman yrityksen esimiehistöstä. Mieti valmiiksi kuka voisi ohjata sinua parhaiten tutkinnon suorittamisessa. Ohjaaja on sinulle tärkein työpaikalla oleva henkilö oppisopimuksen suorittamisen ajan. Käytte arviointikeskusteluja, keskustelette tutkinnon perusteista ja kehityshankkeesta yhdessä. Joskus se voi olla lähin esimies, mutta joskus voi olla hyvä, että se on joku toinen henkilö. Yrittäjällä ei välttämättä yrityksessä ole kollegaa, joka voisi olla työpaikkaohjaajana tai mentorina niin kuin yrittäjien ohjaajaa kutsutaan. Mieti rohkeasti kuka voisi olla mentorisi. Älä ujostele kysyä esikuvaasi mentoriksi. Yllättävän usein he suostuvat siihen. Jos he eivät itse ennätä mentoriksi voi heillä olla hyvä ehdotus sopivaksi henkilöksi. Oppisopimustoimistosta voi saada myös vinkkejä.

Kehityshankkeen kannattaa aina olla aito ja oikea yritykselle hyödyksi oleva. Silloin se on mielekäs käynnistää ja toteuttaa! Ei ole järkeä käyttää aikaa pelkän tutkinnon saamisen vuoksi. Ota kaikki hyöty irti ja kehitä yrityksen toimintoja. Kaikkea ei tarvitse myöskään tehdä yksin. Työpaikalla voi olla työryhmä viemässä asioita eteenpäin. Sinä koordinoit ja raportoit asioita huomioon ottaen tutkintovaatimukset. Molemmissa tutkinnoissa tehdään kehitystyö, jonka vaatimukset määräytyvät tutkinnon perusteiden mukaan. JET:ssä tehdään enemmän johtamistyön kehittämistä ja TKEAT:ssa konkreettisempiin tuotteisiin tai toimintoihin liittyvää kehitystyötä. Huomaa, että myös palvelu on tuote!

Kun tutustut tutkinnon perusteisiin, joissa esitetään osaamisvaatimukset, kannattaa kiinnittää huomiota muutamiin asioihin

· Verbit, joita käytetään kussakin kohdassa. On paljonkin eroa, jos verbinä on tietää tai osaa tehdä.
· Kaikkiin tutkinnon perusteiden kohtiin pitää osata vastata, vaikkei niitä omalle kohdalle tulisikaan.
· Muista, että kaikki vaatimukset liittyvät sinut oppisopimuspaikan mittasuhteisiin. Ei tarvitse keksiä ydinreaktoria uudelleen.
· Valmennuksen alkuvaiheessa tutkinnon vastaanottaja tulee tapaamaan valmennettavia ja esittelee miten, tutkinnon suorittaminen etenee valmennusmatkan aikana.
· Me valmentajat varaamme valmennuksen lähipäivillä aikaa myös tutkintojen ohjaamiseen. Olemme käytettävissä myös lähipäivien välissä. Älä jää kysymystesi kanssa yksin. Kaikki valmentajamme ovat perehtyneet tutkintojen perusteisiin.
· Näyttötutkinnon tutkintotilaisuutta varten kannattaa ruveta keräämään materiaalia tietokoneelle omaan kansioon. Ne voi olla muistiinpanoja, kuvia, mitä vaan mikä liittyy sinun aiheeseesi. Tietojen ei tarvitse tässä vaiheessa olla mitenkään jäsenneltyjä, kunhan laitat ne muistaessasi talteen, jotta voit hyödyntää niitä tutkintotilaisuuteen valmistautuessasi.
· Älä ole huolissasi, jos et ole hyvä kirjoittamaan tai tekemään hienoja esityksiä. Tutkintotilaisuudessa esittämistapa on vapaa. Suullisesti voi myös täydentää esitystä. Sinä selviät siitä aivan varmasti!

Jos elämäntilanteet muuttuvat, voi oppisopimuksen pistää jäähylle. Se kannattaa sopia heti, kun tulee se tunne, että nyt ei pysty etenemään opinnoissa, jotta oppisopimusaika ei kulu turhaan. Yhteen tutkintoon voidaan myöntää oppisopimus vain kerran ja aika voi olla tietyn mittainen. Jos oppisopimusta ei pistetä katkolle eikä opiskella kuitenkaan, menettää mahdollisuuden valmistavaan koulutukseen siltä osalta, kun aika ei enää riitä.

Tutkinnon voi suorittaa myös ilman valmistavaa koulutusta, jos osaaminen on jo olemassa. Tätä vaihtoehtoa suunnitellessa kannattaa tutustua huolellisesti tutkinnon perusteisiin, ettei siellä ole jotain yllättäviä vaatimuksia. Ja valmistavasta koulutuksesta saa kyllä yleensä runsaasti työkaluja pakkiin lisää.

Valmenturesin Matkantekijä-valmennuksessa et ole yksin. Olemme mukana niin tutkintoasioissa kuin työarjen haasteissa. Autamme teitä viemään omia ja organisaationne haasteita eteenpäin antamalla lukuisia työkaluja teille käyttöönne.

Ota yhteyttä! Jutellaan lisää asiasta!

Päivi

 

Oppia ikä kaikki

 

Oppiminen herättää meissä kaikissa tunteita, erilaisia sekä hyviä ja huonoja muistoja. Pakollista oppimisesta tuli oppivelvollisuuden muodossa Suomessa vuonna 1921, tiettyyn pisteeseen saakka. Oppivelvollisuus, nykymaailmaa katsoessa käyttäisin mielummin sanaa oppioikeus. Omasta iästä riippuen, vanhempia tai isovanhempia kuunnellen, olisi tämän velvoitteen suvainnut olla jokaisen etuoikeus nykymääreenä paljon aiemmin. Oppi on valtaa, oppiminen kuvaa meitä ihmisiä ja meidän tapaamme käsitellä asioita. Oppijoita ja tapoja oppia on olemassa yhtä monta kuin on ihmisiä maailmassa.

Historiassa tunnetaan käsitteitä kirjan tai lain oppinut. Näillä viitataan jonkin erityisen osaamisalueen taitajiin. Nykyisin puhutaan sitten asiantuntijoista, jotka ovat halunneet syventää oppiaan jollakin tietyllä osaamisalueella. Oppimista tapahtuu kaikkialla ja kaiken ikäisillä. Eikä oppiminen rajoitu ihmiskuntaan, sillä eläinkuntakin kehittää yhtä lailla omaa tapaansa oppia. Nykyisin osaamme nähdä erilaisuudet pääosin rikkautena myös oppimistavoissa, tosin tämän kehittämiseen soisi edelleen käytettävän enemmän aikaa.

Intialainen sananlasku sanoo, ”välillä onnistuu, välillä oppii”. Tässä on vinha perä. Suomessa jokaiselle ovat varmasti vastaan tulleet sanonnat ”oppia ikä kaikki”, ”ei oppi ojaan kaada” sekä ”vanha koira ei opi uusia temppuja”. Välillä opimme myös kantapään kautta, mikä lienee yksi yleisimmistä oppimismuodoista vanhan kansan mukaan. Yksi asia kuitenkin on varmaa. Emme voi oppia toisen puolesta, vaikka muun muassa pitkissä ihmissuhteissa monesti kyseeseen tulee vertaisoppiminen. Joskus valttia on ollut myös ulkoa oppiminen. Näissä asioissa on montaa eri koulukuntaa, mutta todettakoon, että ”ei kannettu vesi taida kaivossa kestää”.

Itse mieluusti käytän työelämässä käsitettä oppimisen johtaminen. Tällä haen aina pitkäkestoista kehitystä yksilön osaamisessa, joka puolestaan auttaa kokonaisuuden kestävää rakentumista. Välillä kuulee puhuttavan poisoppimisesta ja olen monesti pohtinut, mistä voimme aidosti oppia pois? Näkisin asian olevan näin: vesilasiin mahtuu tietyn verran vettä, tämän jälkeen alkaa läikkyä ja yleensä tilaa syntyy luonnollisesti uudelle. Oppimisvalintoja teemme jo hyvin varhaisessa vaiheessa elämää. Esimerkiksi harrastuksissa valitaan erilaisia ryhmiä, joissa mennään aiheeseen syvemmälle, jotkin aihealueet sujuvat toisilta luontaisesti paremmin kuin toiset. Lähtökohtaisesti ponnistamme kuitenkin jokainen samalta viivalta. Merkityksellistä on se, että voimme itse vaikuttaa omilla valinnoillamme siihen, mitä haluamme oppia tai mistä voisimme oppia pois.

Me Valmenturesissa annamme sinun oppia omalla tavallasi! Oletko miettinyt, minkä kokemuksen voisit muuttaa opiksi? Oletko miettinyt kuka vastaa sinun oppimisestasi?

Toni Juvonen

Lumihiekkaa

Pasi - päävalmentaja

Kevättalvinen pakkaspäivä ja ulkoiluhetki pienten lasten kanssa viime talvena saivat ajattelemaan millaisen elämän olen onnistunut itselle rakentamaan. Useita kysymyksiä hiipi mieleeni. Olenko onnistunut? Mitä onnistuminen minulle on? Ovatko perhe, työ ja vapaa-aika tasapainossa? Olenko onnellinen siihen mitä on? Mitä jos tilanteeni yllättäen muuttuisi? Haluanko olla tällaisessa tilanteessa 10 vuoden kuluttua?

Olen aina ollut vahvasti työorientoitunut ihminen ja siksi ensimmäisenä mieli nosti työhön liittyviä asioita, seassa joitakin onnistumisen kokemuksia. Kun jatkoin pohdintaa, huomasin että aika monet vahvat kokemukset liittyivät työhöni. Alkoi vahvasti tuntua siltä, että en ollut aiemmin halunnut tai kyennyt antamaan perheelle ja jouten ololle riittävästi aikaa. Ilmeisesti minulla oli tarve saavuttaa ammatillisesti jotain.

Jonkin aikaa matalissa mietteissä vellottuani päätin, että tälle asialle tehdään jotain alkaen heti. Arvelin muutoksen tekemisen vievän aikaa ja olevan vaikeaa, mutta silti se oli – ja on edelleen – huomattavasti vaikeampaa kuin osasin kuvitella. Vuosi 2016 meni kaikenlaisesta ”sälä ja roipe” – kategoriaan luokittelemistani työtehtävistä luopumiseen. Hyödynsin sinisen meren strategian luomisen työkaluja itseeni ja selkeytin tavoitteitani. Lisäksi otin käyttöön Lean – johtamismenetelmiin kuuluvan Kanban – taulun sähköisenä toteuttavan Trello -ohjelman.

Trellon avulla tein näkyväksi mitä työtehtäviä minulla oli, miten ne etenivät ja milloin niiden eteneminen pysähtyi odottamaan tietoa joltain muulta henkilöltä. Samalla opin siirtämään kaikki vähemmän tärkeiksi kokemani tehtävät ideoihin, eli tilaan jossa niihin voi palata kun on sopiva aika. Näin varmistin, että tärkeät tehtävät etenivät. Tämän työkalun avulla oman työni virtaus parani ja huomasin saaneeni tehtyä kaikki tärkeäksi kokemani työtehtävät jo ennen edellistä lomaa. Olin pitkästä aikaa oikeasti lomalla.

Pienempien asioiden pois siivoamisen jälkeen oli jäljellä vielä yksi suurempi päätös. Oli pakko valita kolmesta kiinnostavasta tehtäväkokonaisuudesta kaksi. Tällä valinnalla varmistin sen, ettei kalenteri täyty uudelleen työtehtävistä sen jälkeen, kun olin varmistanut itselleni aikaa tehdä hyvin sen mitä haluan tehdä. Päätös syntyi helmikuussa ja nyt elän edelleen päätökseen sopeutumisen aikaa.  Vielä aika ajoin tuntuu pahalta ja hyvältä yhtä aikaa. Tunnen käyväni vajaakierroksilla ja laiskottelevani, koska en anna koko ajan anna kaikkeani.

Toisesta näkökulmasta tarkasteltuna tämän tuskailun seurauksena olen jo muutama kuukausi sitten alkanut huomata olevani kotona paremmin läsnä kuin aiemmin. Nukun enemmän kuin aiemmin ja tarve päästä saunaan itsekseen tai ”eversti Sandelssin” kanssa rauhoittumaan on vähentynyt. Ymmärrys muutoksen keinoista ja siihen tarvittavasta sinnikkyydestä on samalla lisääntynyt. Syntyy kokemusta.

Lumihiekka on keskimmäisen tyttäreni 4 – vuotiaana minulle opettama käsite. Lumihiekka on sekoitus hiekkaa ja pakkaspäivänä sen seassa kiilteleviä lumi- ja jääkiteitä. Kun olosuhteet muuttuvat, niin lumi ja jää sulavat – hiekka jää jäljelle. Haluan elämääni enemmän hiekkaa ja siksi olen luopunut joistakin työelämäni kauniisti kimaltavista lumi- ja jääkiteistä. Hankin hyvää hiekkaa niiden tilalle.

Tässä mainittuja keinoja ja työkaluja valmennan myös muille Valmenturesin päävalmentajana.

Pasi Juvonen